Harkimo on suorasuu

Kärkinelikon takana presidentinvaaleissa oleva viisikko on jäänyt vähän varjoon, joten muutama lisähuomio myös heistä:

Mika Aaltola:

Aaltola on joukon ulkopuolinen. Poliittista taustaa omaamattomana Mika Aaltolan julkisuudella pelaaminen on jotenkin kökköä. Mies on erinomainen analyytikko, mutta kyynärpäiden käyttö ei häneltä suju. Liian hyvä kasvatus estää ottamasta tilaa silloinkin, kun sitä tarjotaan. Nyt superjulkisuuteen päästyään Aaltolan kannattaisi takoa – ja lähteä jonkun puolueen ehdokkaaksi jo seuraavissa mahdollisissa vaaleissa. Joko EU-vaalien ehdokasasettelu on lukossa?

Li Andersson:

Andesson on joukon röyhkein. Puheenvuorojen pyytäminen on Anderssonille täysin vieras asia, ja olemalla kaikesta eri mieltä hän myös paljon niitä saa. Toinen hänen helmasyntinsä on poliittinen propaganda kysymykseen vastaamisen sijasta, mutta kun sitä ei suitsita, se vain pahenee koko ajan. Pesunkestävä poliitikko, joka tulee olemaan piikki Suomen porvariston lihassa vielä pitkään – ellei suuntaa ulkomaille.

Sari Essayah:

Essayah on joukon sympaattisin. Tietotaso Essayahilla on jopa Olli Rehnin luokkaa, mutta pienen puolueen edustajana hän ei tule koskaan pääsemään ansaitsemilleen paikoille suomalaisessa politiikassa. Täysin ylivertainen poliitikko tämän viisikon joukossa ja saanut arvostusta yli puoluerajojen. Tinkimättömyys Israelin tukemisessa alkaa kuitenkin jonkin verran närästää, ainakin vasemmistossa. Arvokonservatiivi – ja ylpeä siitä.

Harry Harkimo:

Harkimo on joukon suorasuu. Hän ei kuvia kumartele, ei yritä miellyttää kaikkia eikä taktikoi, vaan on oma itsensä. Samalla Harkimo vähän hymyilee, jopa vinoilee, kärkiehdokkaille, jotka mitä ilmeisemmin varovat virheitä jopa niin paljon, että tekevät niitä. Li Anderssonia, joka mielellään propagoi itsensä lisäksi myös aatettaan, Harkimo on joutunut ojentamaan kysymykseen vastaamattomuudesta useaankin kertaan. Tehnyt siis työtä, joka kuuluisi tentaattoreille, mutta jotka eivät sitä ole kuitenkaan jostain syystä tehneet.

Jutta Urpilainen:

Urpilainen on joukon puuhanainen. Liittyi taistoon aivan liian myöhään, joten jäi jo alussa niin paljon takamatkalle, että punavihervasemmisto oli ehtinyt liinoittautua Haaviston tueksi. Sääli sikäli, sillä naisten ja demarien äänillä Urpilainen olisi ollut heittämällä toisella kierroksella. Komissaarina hän on ollut aika näkymätön, mutta kun paluu Suomen politiikkaan joskus taas tulee, SDP saa hänestä hyvän ehdokkaan mihin tehtäviin tahansa…

Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu