Hoivakodit – vankiloitako?

Hoivakodeissa ja vastaavissa asuvat ihmiset ovat olleet eristettyinä nyt parisen kuukautta putkeen, eikä loppua näy. Onko tosiaan niin, että korona vaatii ihmisten tuollaista täydellistä eristämistä – vai olisivatko kompromissit mahdollisia?

Kesä on alkamassa, joten tilanne Lappia lukuun ottamatta on esimerkiksi säiden puolesta aivan toinen kuin maaliskuussa. Halutessaan moni hoivakoti voisi siis melko vähäisellä vaivalla järjestää asukkaiden ja omaisten välisiä porrastettuja ulkotapaamisia esimerkiksi piha-alueillaan, kun vain huolehdittaisiin turvaväleistä. Myös konttien ja muiden tapaamispaikkojen käyttöä voitaisiin lajentaa, jos vain tahtoa ja luovuutta olisi.

Miksi kunnat ja hoivakotiyritykset eivät ilmeisen helppoihinkaan mahdollisuuksiin ole laajasti tarttuneet, onkin jo visaisempi kysymys. Lisäresursseja moinen toki vähän vaatisi, mutta perussyy lienee syvemmällä eli asenteissa.

Monessa kulttuurissa vanhuutta ja vanhuksia kunnioitetaan, mutta Suomessa ei. Täällä ihannoidaan nuoruutta ja pintakauneitta – jopa hallitustyöskentelyyn saakka – jolloin mitalin toinen puoli jää väistämättä hunningolle. Tästä syystä esimerkiksi vanhusten hoiva oli laiminlyöty jo ennen koronaepidemiaa, mutta epidemian myötä vahukset sysättiin jo täydellisesti syrjään, heidän ”suojelemisensa” nimissä muka. Poissa näkyvistä, poisssa mielistä.

Jos vanhuksia – myös hoivakodeissa asuvia – oikeasti haluttaisiin suojella, tehtäisiin kaikki myös sen eteen, että heillä olisi mahdollisuus tavata omaisiaan. Esimerkiksi äitienpäivänä oli aika ikävä kuulla tapauksista, joissa  hoivakoti ei pyynnöistä huolimatta päästänyt omaisia tapaamaan vanhusta edes ulkona, vaikka kaikki puitteet olisisivat sen helpostikin mahdollistaneet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu