Huoltovarmuuskeskus lakki kourassa

Lakko ja sillä uhkaaminen ovat työläisten paras keino puolustautua työnantajan mielivaltaa vastaan. Viimeisen sadan vuoden aikana työväenliike on saavuttanut suuria voittoja, jotka ilman lakkoja tai lakon uhkaa olisivat jääneet saavuttamatta. Aikojen saatossa työnantajapuoli on vastustanut niin 8-tuntista työpäivää, nykypituisia vuosilomia kuin muitakin parannuksia työoloihin, palkankorotuksista nyt puhumattakaan.

Kun työkansa on saavuttanut lakoilla niin paljon, jo lakon uhka on saanut työnantajat usein taipumaan – ja työläiset taas vaatimaan yhä enemmän. Lakkoaseen käytöllä uhkaamisesta on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kaikkein eniten närää suomalaisessa yhteiskunnassa on tässä suhteessa herättänyt eräiden avainryhmien jatkuva lakoilla uhkailu. Siinä, missä ns. tavalliset duunarit ovat voineet vain haaveilla työolojensa parantamisesta lakkoilun avulla, nuo avainryhmät ovat vaatineet lakoilla itselleen etuja aina saunalisästä (jos joutuu töihin sauna-aikana, maksetaan lisäpalkkaa) ylimääräisiin ns. juhlapyhälisiin saakka.

Vaikka muut alat ovat näillä keinoilla jääneet vuosi vuodelta yhä enemmän jälkeen avainalojen palkoista ja muista eduista, ne on hyväksytty osana työväenliikkeen voittoja: kun avainalat saavat, myös me muut voimme saada.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan avainalojen käppi muihin palkkoihin on vain kasvanut. Eniten tästä epäsolidaarisesta palkkapolitiikasta ovat kärsineet julkisen sektorin naisvaltaiset alat, kuten hoitajat, opettajat ja varhaiskasvattajat.

Ensimmäistä kertaa Suomen työlainsäädännön historiassa tämä epäsolidaarinen palkkamalli yritetään saada nyt myös lakiin, mutta mitä tekeekään SAK: ei mitään. Koska valta SAK:ssa on miesvaltaisilla vientialoilla, se puhuu vain niiden alojen puolesta, joilla työehdot ovat jo nyt paremmat. Tuovat kuulemma Suomeen tuloa, jota muut alat vain kuluttavat, mutteivät huomaa esim. hoitajien panosta heidän työkunnossa pitämisessään.

Lakkoilu pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen nykyistä solidaarisemman palkkapolitiikan puolesta on ihan paikallaan, mutta tämä jo poskettomaksi yltynyt kiristyslakkoilu hyväpalkkaisten alojen lisäetujen puolesta ja maan laillista hallitusta vastaan ei. Viimeistään nyt, kun jopa Huoltovarmuuskeskus on lakki kourassa anelemassa ay-pampuilta, josko polttoaineen jakelua voisi kuitenkin jatkaa, Petteri Orpon ja kumppaneiden pitäisi myöntää tilanteen irvokkuus ja jo vihdoinkin siirtää valta maan demokraattisesti valitulle hallitukselle – ja pois jo varsin röyhkeiksi pöhöttyneiltä ay-pomoilta.

Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu