Kepu kipuilee

Keskustassa kipuillaan nyt laajasti. Mukanaolo SDP:n johtamassa punaviherhallituksessa ei ole miellyttänyt osaa kepulaisista missään vaiheessa, ja kun noita skeptikkoja on matkan varrella tullut vielä lisää, tilanne alkaa näkyä jo keskustan eduskuntaryhmässäkin.

Kaikkein innokkaimpia punaviheryhteistyön kannattajia kepussa ovat puolestaan ministerit. Heillehän hallitusyhteistyön päättyminen merkitsisi henkilökohtaista tappiota ainakin toistaiseksi, joten ministerit kyllä jatkaisivat vaikka loppuun saakka. Tyytyväiseltä vaikuttaa myös Matti Vanhanen, jonka eduskuntapuheita viime välikysymyskestelussa kehuivat ennen muuta vasemmistoliiton ja vihreitten edustajat, omat eivät niinkään.

Kapinointi on ehkä liian vahva ilmaus eduskuntaryhmän tämänhetkiselle tilanteelle, sillä varsinaista kapinamieltä siellä ei ole; tyytymättömyyttä kylläkin. Rintamalinjoja on useita, mutta erilaisia tyytymättömyyden merkkejä ovat nykyisen hallitustaipaleen varrella väläytelleet ainakin Hannu Hoskonen, Hanna Huttunen, Anne Kalmari, Joonas Könttä, Mikko Kinnunen ja Juha Pylväs – jonka kynnet puoluejohto katkaisi valituttamalla hänet eduskuntaryhmän johtajaksi.

Siinä, missä pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla vaikuttavat kepulaiskansanedustajat puuhastelevat globaalien ongelmien ja muiden maailmoja syleilevien asioiden parissa, muuta Suomea edustavat kansanedustajat joutuvat perustelemaan ja puolustelemaan äänestäjille ihan muita asioita hallituksen politiikassa.  Kun heiltä kysytään, miksi hallitus vihaa kotimaista metsä- ja turvetaloutta eikä ota vakavasti pitkien etäisyyksien maakuntien ihmisille tuomia ongelmia, sähkön suhteettomia hinnankorotuksia, pankki- ja muiden palveluiden alasajoa maaseudulla, tiestön surkeaa kuntoa, Suomen avuttomuutta laittomasti maassa asuvien edessä jne., vastaukseksi ei enää riitä vihreitten mukanaolo hallituksessa. Olemmehan siellä mekin, maakunnissa sanotaan.

Jos keskusta ei menesty hyvin tulevissa aluevaaleissa, maakunnissa nyt leviävä tyytymättömyys hallitusyhteistyöhön voi hyvinkin muuttua avoimeksi kapinoinniksi puolueessa. Viimeistään silloin Annika Saarikon pitää asettaa vastakkain puolueen etu ja ministerien henkilökohtaiset edut. Millään muulla tavalla ei ratkea se uskottavuusvaje, joka keskustaa punaviherhallituksessa nyt leimaa.

+8
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu