Keskusta kuin perussuomalaiset 2017: kenttä ja puolue-eliitti lähes vastakkain

Keskusta on nyt samanlaisessa tilanteessa kuin perussuomalaiset Sipilän hallituksessa kesällä 2017. Vaikka perussuomalaiset olivat hallituspuolue, mikään sen tärkeänä pitämä asia (maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen, pakkoruotsin poisto, EU:n liittovaltiokehityksen vastustaminen jne.) ei hallituksessa edennyt. Siinä, missä keskustan maakuntamallia ja kokoomuksen sote-valinnanvapautta vietiin eteenpäin voimaperäisesti, perussuomalaisten ministeriryhmälle riitti Audin takapenkki. Ministereiksi päästyään Timo Soini ja kumppanit vähät välittivät puolueen vaaliohjelmasta, kun vastapainona oli ministeriys, Soinilla jopa ihan ulkoministerin tuoli.

Kun perussuomalaisten rivijäsenet tämän ministereidensä saamattomuuden/riskihaluttomuudeen huomasivat, kapina ministeriryhmää vastaan oli selviö. Puolueen koko johdon vaihtaminen oli ilmassa, mutta kun tilanne kesällä 2017 vihdoin realisoitui, ministeriryhmä ja heidän hännystelijänsä yllättyivät täysin. Tämä jos mikä kuvaa puole-eliitin totaalista erkanemista kannattajakunnastaan joko ylimielisyyttään tai välinpitämättömyyttään.

Kannattajakunnan käännyttyä ehdottomampaa hallituspolitiikkaa vaativan Jussi Halla-ahon puoleen vanha puolue-eliitti perusti sinisen tulevaisuuden ja uskoi pääsevänsä pälkähästä sen kautta. Kansan tuomio oli kuitenkin tyly: yhtään sinistä ei äänestetty eduskuntaan, ja puolueen maltillinen siipi haihtui kuin pieru Saharaan. Perussuomalainen puolue muuttui maahanmuuttokriittisestä puolueesta maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi.

Keskustan nykytilanne muistuttaa perussuomalaisten tuolloista tilannetta erityisesti siinä, että keskustassakaan puolue-eliitti ja kenttä eivät nyt kohtaa toisiaan riittävässä määrin. Jos suurin kivi perussuomalaisten kengässä Juha Sipilän hallituksessa oli liian maltillinen maahanmuuttopilitiikka, Sanna Marinin hallituksessa nyt istuvan keskustan suurin kivi liittyy ilmastopolitiikkaan. Etenkin maakunnissa asuvien keskustalaisten on ollut vaikeata ymmärtää, miksi hallituksen ensimmäiseksi suureksi ilmastopoliittiseksi teoksi on valittu turvetuotannon alasajo, vaikka turve on kotimainen energian lähde. Ja kun turve vielä monissa tapauksissa on korvattu ulkomaisella hakkeella, keskustakentän kapina on saanut lisää tuulta siipiensä alle.

Hallituksen turvevihamielisyyden ohella maakuntien keskustakenttä on ihmetellyt myös sitä, että vaikka oma puolue on hallituksessa, etenkin syrjäseutujen ihmisille elintärkeälle yksityisautoilulle on ilmaston nimissä asetettu ja suunniteltu yhä isompia ongelmia ja vähentämisvaatimuksia. Kun tämä kaikki on tapahtunut tasajalkaa rautatieyhteyksien ja bussivuorojen vähentämisten ja maakuntien lentokenttien sulkemissuunnitelmien kanssa, hiljainen kapina omaa puolue-eliittiä kohtaan on vähitellen muuttumassa yhä äänekkäämmäksi.

Keskustan näin kipuillessa oppositiopuolue perussuomalaiset ratsastaa keskustan vanhoille reviireille pelastajan elkein. Me emme yksityisautoilun hankaloittamista hyväksy, he sanovat. Me vaadimme tukipolitiikan tilalle todellisia investointeja maaseudulle, he julistavat. Me lopetamme cityvihreiden rellestämisen suomalaisessa politiikassa, he lupaavat.

Kun cityvihreät samanaikaisesti ja varsin yleisesti puhuvat halveksivaan sävyyn maalaispersuista, perussuomalaisten gallupsuosio ja cityvihreiden kaveriksi leimaantuneen keskustan alamäki etenkin maakuntien Suomessa on sangen helppo ymmärtää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu