Kosto elää
Kun kuuntelee ay-pomoja, tulee hyvin selväksi, että heillä on tekeillä kovia vastatoimia hallituksen taannoin tekemien työmarkkinaratkaisujen johdosta. Se, että hallitus ajoi läpi mm. poliittisten lakkojen rajoittamisen, oli tietenkin selkeä selkähäviö ay-liikkeelle, joka joutui luopumaan ehkä raskaimmasta aseestaan. Myös tukilakkojen rajaaminen on iso muutos suomalaisessa ay-politiikassa, jossa tahdin näissä asioissa ovat etenkin vasemmistohallitusten aikoina määränneet ay-pomot.
Vasemmistohallitukset ovat työmarkkinavaltaansa pois antaessaan toteuttaneet vasemmistolaista politiikkaa, ja vastaavasti oikestohallitus toteuttaa oikeistolaista politiikkaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä, sillä siinä, missä vasemmisto on korostanut pikavoittoja duunareille, oikeisto korostaa kilpailukykyä ja kansantalouden kestävyyttä myös vähän pidemmällä aikavälillä.
Lakien mukaan valta Suomessa ei kuulu ay-pomoille vaan kansalle – jota valtiopäiville kokoontunut eduskunta sitten edustaa. Nyt, kun valta Suomessa on oikeistolla ja ay-pomojen valtaa vähennetty, nuo pomot ovat tietysti alla päin ja pahoilla mielin. Niinpä ajatukset hallituksen – ja siinä samalla ”väärin” äänestäneen kansakunnan – rankaisemisesta on helppo ymmärtää.
Sen sijaan, että ay-pomot nielisivät kiukkiunsa, suuntaisivat tarmonsa eteenpäin ja pyrkisivät puolustamaan duunareita uudessa tilanteessa, rikuaallot ja muut vastaavat katsovat tiukasti taaksepäin: kuinka väärin he meille tekivätkään, kosto elää.
Työmarkkinaselkkauksia lietsoessaan ay-pomot vähät välittävät sen enempää Suomen kilpailukyvystä kuin työpaikoistakaan. Duunarien tyytymättömyyden maksimoidakseen he puhuvat vain huononnuksista – ihan samalla tavalla kuin artosatoset ja karihäkämiehet puhuvat vain niistä parannuksista – joita tehdyt ratkaisut tuovat mukanaan.
Oli miten oli, rankaiseminen ja kostaminen on ikävä tapa lähestyä jo tehtyjä päätöksiä. Vähän niin kuin tekee murrosikäinen, jonka ”kosto” vaikkapa tiukentuneista kotiintuloajoista asettuu tosiasian hyväksynnän sijaan itkun, raivoamisen ja mököttämisen tasolle.
”Politiikan sivustakatsoja” blogi kyllä todistaa kaikea muuta, harvinaisen yksisilmäinen näkökulma viime kevään ja kenties syksyn tapahtumiin. Mistään kostosta ei ole kysymys vaan palkansaajapuoli, ymmrettävästi haluaa korvausta niistä työntekijöihin kohdistetuista heikennyksistä jota Orpon hallitus EK:n tahdon mukaisesti toteutti. Täyttä palturia on myös se, että Ay-liike hakisi pikavoittoja, ei, sillä palkansaajalle, usein asuntovelalliselle, jos joillekin työpaikan varmuus, töiden jatkuminen on kullan arvoinen asia, pikavoittoja hakevat sijoittajat sekä yrittäjät jotka myyvät yrityksensä ahneuttaan nokkaansa pidemälle ajattelematta juuri pikavoiton toivossa. Ruotsalaisiin yrittäjiin verrattuna suomalaiset myyvät usein yrityksensä sen ollessa nousukiidossa ja usein ulkomaalaisille tahoille, ruotsalaiset taas harrastavat pitkäjänteisempää yritystensä kehittämistä ja siksi siellä ”kansankapitalismi” kukoistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus ja oikeat päätelmät. Vasemmisto ja sen isännät, Ay -pomot, ovat pitäneet itsestään selvänä, että valta Suomessa kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle, sen valitsemalle hallitukselle sekä veto- ja painostusoikeuden kautta vasemmistolaiselle Ay -liikkeelle. Nyt on puututtu sen pyhimpään aseeseen, poliittisiin ja tukilakkoihin, joten Ay -rälssille tilanne on sietämätön. Työntekijöille ammattiliittojen jäsenyys on ollut käytännössä velvoittava ja samalla nekin työntekijät, jotka eivät ole halunneet olla vasemmistopuolueiden politiikan tukijoina, ovat kuitenkin joutuneet siihen. Samoin Ay -pomot ovat painostaneet pienetkin yritykset vasemmistolaisten luottamusmiesten valvonnan alle.
Työnantaja ja työntekijä voivat päästä keskenään sopimukseen jostain yksittäisestä erimielisyydestä, mutta ammattiliitto kieltää sopimasta ja kehottaa työntekijää kierrättämään asian oikeusistuinten kautta.
Toivottavasti Ay -mafian valta lientyy ja Suomikin siirtyy oikeudenmukaiselle linjalle.
Ilmoita asiaton viesti
Turpeinen, en tiedä missä maailmassa oikein elät, mutta ei sillä ole mitään tekemistä suomalaisen työelämän kanssa, näin uskallan väittää viidellä eri vuosikymmenellä konepajateollisuudessa työskenelleenä. Fiksuimmat yrittäjät ja yritysjohtajat tietävät, että asiansa osaava luottamusmies on yrityksen kannata erinomainen asia toisin kuin Turpeinen antaa ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Usko vaan, että Turpeinen tietää kyllä aika paljon Ay-politiikasta. Näköalaa ei ole sumentanut kuuluminen mihinkään poliittiseen puolueeseen. Vuosien saatossa mielipiteisiin on vaikuttanut kokemukset vasemmistolaisen Ay -liikkeen satraappien röyhkeydestä ja omien etujen haalimisesta. Esim. millaisethan ovat Eloranna ja Aallon palkka- ja eläke-edut verrattuna heidän alaistensa duunareiden etuihin?
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaisen avarakatseinen kirjoitus viime Kevään suotuisastakehityksestä työmarkkinoiden kehityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
AY- liike on Suomen monimiljoonaisen duunariväestön ainut tuki ja turva, tilanteessa jossa hallitus on täysin Suomen omistavan luokan, muutaman sadan tai tuhannen suuromistajan, siis niiden jotka omistavat lähes kaiken, käsikassara.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei silti estänyt ay-pamppuja kusemasta omiin muroihinsa. 😊”
Aiemmin hallitus, työnantajat ja duunarit ovat pystyneet yhdessä sopimaan asioista. Tänä päivänä työnantajien edustajana hallitus sanelee monimiljoonaiselle duunariväestölle säännöt ja niihin on alistuttava, koska laki nykyisin kieltää lakot.
Todennäköisesti hallitus pyrkii jatkossa kieltämään duunarien yhteistyöjärjestöt, ammattiyhdistysliikkeet, mikäli ihmiset eivät äänestä näitä sinimustia pois vallasta. Se tarkoittaa sitä mitä sinäkin väläyttelet, ammattiyhdistysten julistamista laittomiksi mafia- tai terroristijärjestöiksi.
Meitä siis odottaa tulevaisuus jossa ammattiyhdistysliikkeet julistetaan laittomiksi ja rangaistus uhkaa niitä duunareita jotka yrittävät yhteistoiminnassa uhmata työnantajien yksinvaltaa työmarkkinoilla.
Tämä on realistinen tulevaisuudennäkymä, mutta katsotaan nyt saavatko työnantajat, ne jotka omistavat kaiken, tämän suunnitelmansa toteutettua.
v.1019 10% suomalaisista omisti 50% kaikesta varallisuudesta. Kehitys lienee kehittynyt edelleen samaan suuntaan.
https://www.sttk.fi/2021/06/08/34202/
Ilmoita asiaton viesti
Näissä tulee ajateltua rationalisointia ja muutoksia mahdollisten ongelmatoimijoiden suhteen, mutta yksipuolisella otteella. Missä oloissa rationalisointi voi poiketa tästä, ts minkä edellytysten vallitessa mahdollisuus on toiseen?
Reaalivallan järjestely voi tosiaan olla ongelma, koska AY-liikkeen jälkeen tämä kohta voi päätyä olemaan poskellaan. Tilalle ei jää vastaavaa, vaikka kuilutus on maailman ja sitä kautta Suomenkin yleistila.
Näin tästä tulee aavistettua. Sodan aikaan päätäntää on tapana tiivistää, ts jos tilanne koetaan tiukaksi.
Käytäntö voi tosiaan olla, että Kiinan mallilla jatketaan, vaikka sitä on pidetty ongelmana, ja K-ongelmalle rakennetaan erilaisia sovelluksia.
Oleellista on valta, ja sen keskittäminen, vaikka muutos ja toimitapa lännessä olisi tässä erilainen.
Olisi todennäköisesti outoa, jos jääkiekossa asia tiivistyisi tilannetapahtumien puolustamiseen, vailla ulkopuolisempaa tuomaria. Kun valtaa enemmän jaossa, jäljelle jää avoimempi sotatila asian sotkuttamisineen.
Tuon pohjalta sitten arviot sille, joka demokratiassa viimekätisesti valtaa pitää. Onko mitenkin suoraa kansan ja sen demokratian käyttämistä kyseenalaiseen.
Aatepohjaisesti demokratia ja sen ihanteita, ja reaalisesti vapaajärjestymistä yksipuolisena, demokratiavälineiden avulla.
Päätymä on klassikko, ja tunnetaan monesta yhteydestä, kun keinot muuttuvat tarkoituksiksi.
Ihminen on lajina tätä lähiottamisen painotusta. Tähän perustuu mm rasismi ja se, miksi populismi helposti koetaan vaikka välttämättömäksi, myös kyseenalaiseksi.
Samaa toki mm lähisuhdeväkivalta, ja vaikka äärimmäisyys näkyisi, mitenkä paljon on pienempää yleisenä. (yksilötaso, kollektiivien tapaan, sekä näiden kytkentä)
Lähikuormitus on suoraa, ja toisaalta havainnot kaukaisemmasta aiheuttaa varautumistarvetta ja joukkoontumispainetta, ts isompaa jakoa, koska kaukaisemmat jos otetaan huomioon, ovat tosiaan yleisemmällä tasolla.
Oleellista läheisen ja kaukaisemman tason kääntämisessä on reaalisuus, sillä lähitapahtumia extremenä ei voi tapahtua ilman pahoja seurauksia, ja toisaaalta isot asetelman muutokset ovat helposti peruuttamattomia, kuten esim miehitys, ja sen tilan vaihtaminen.
Vaikka kummatkin kärjet ratkaistaan voimalla, ei tämä ole kuluttamatonta. Toisaalta kärkkien katkaisu on helposti yksipuolista, etenkin jälkimmäisessä tapauksessa, jossa enemmän muutakin kuin impulsiikkaa, jos nyt sodan ääritapahtumia ei oteta vielä mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siis toimettomat ay pomot kostavat ja kenelle, ettei vain osu aikanaan omaan nilkkaan ???
Ilmoita asiaton viesti
Ilolla panin merkille, että vasemmistolaisuudesta voikin parantua. Esimerkkinä entinen pääministerimme ja nykyinen superstara Sanna Marin. Laitavasemmistolaisena poliitikkona hän saarnasi tulta ja tulikiveä yrittäjien verosuunnittelusta ja piti sitä veronkiertona. Nyt hän itse yrityksensä 90 prosenttisena omistajana toimii täsmälleen samoin kun piiskaamansa kapitalisti-porvarit.
Herättää toiveita, josko Ay -liikkeessäkin valtaan pääsee samppanjasosialistit ja meno tervehtyy.
Ilmoita asiaton viesti
Sossut eivät turhaan kilistelleet kuohulaseja, kun SDP:n ryhmähuoneessa ”juhlittiin” aikanaan Marinin eroa kansanedustajan tehtävistä. Joskin siinä vähät välitettiin niistä ihmisistä, jotka antoivat äänensä Marinille eduskuntavaaleissa. Heille lankesi auttamattomasti ”hyödyllisen idiootin” osa. Nämä voivat kuitenkin lohduttautua sillä, että Hieronymos totesi jo noin 1600 vuotta sitten ”Erehtyminen on inhimillistä.”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010687136.html
Ilmoita asiaton viesti