Naisten puolueet ja miesten puolueet

Se, että sukupuoli on niin tärkeä puoluevalintaa selittävä seikka nyky-Suomessa, on hämmentävä tieto. Kun PS:n äänestäjistä viime eduskunvaaleissa peräti 70 prosenttia oli miehiä ja kokoomuksessakin 60 prosenttia, istuvan hallituksemme voi katsoa edustavan nimenomaan miehiä ja miesnäkökulmia.

Naispuolueita Suomessa ovat nyt vihreät ja vasemmistoliitto, jälkimmäinen oikeastaan vasta viime vuosien kehityksen tuloksena. Ja kun muissa puolueissa sukupuoli ei selitä äänestyskäyttäytymistä merkitsevästi, olisi mielenkiintoista tietää, miksi se tekee niin nimenomaan vihreissä, perussuomalaisissa ja vasemmistoliitossa.

Vihreiden kohdalla kyse on jo perinteestä, sillä se on ollut alusta lähtien etupäässä koulutettujen kaupunkilaisten puolue. Kun naisten koulutustaso Suomessa on korkempi kuin miesten, vihreitten suosio selittyy osin jo tällä. Korkeakoulutetut nuoret naiset ovatkin nyt jopa harvinaisen yksituumaisia poliittisesti: karkeasti ottaen joko vihreitä tai vasemmistoliittolaisia.

Se, miksi myös vasemmistoliitosta on tullut niin naisvaltainen puolue, ei selity perinteellä. Syitä voidaan toistaiseksi vain spekuloida, jolloin esille nousee Li Anderssonin persoona. Jos kyseessä on nuoren koulutetun naisen muihin samanlaisiin kohdistuva vetovoima – kuten vasemmistoliitossa ajateltaneen – myös tulevaksi puheenjohtajaksi kannataa valita nuorehko nainen. Ja niinhän puolue on nyt tekemässäkin: kaikki kolme ehdokasta edustavat tuota äänestäjäkuntaa.

Koulutettuihin naisiin yhä vain enemmän satsatessaan vasemmistoliitto onkii vihreitten vesillä. Samalla puolue ottaa sen riskin, että sen duunarisiivessä etenkin miehet alkavat vilkuilla muiden puolueiden suuntaan. Näin on jo tapahtunutkin, ja toistaiseksi ilmiöstä on hyötynyt ennen muuta PS – josta on tullut jo Suomen suurin duunaripuolue.

Duunarien ohella perussuomalaiset viehättävät miehiä ryhmänä yleisemminkin. Selitys tälle ei löydy nyt puheenjohtajan sukupuolesta, vaan puolueen politiikasta, jonka keskiössä ovat eräänalinen eliitin vastustaminen ja maahanmuuttovastaisuus. Vastustamisia siis suuntaan ja toiseen.

Miksi miehet suhtautuvat maahanmuuttoon niin negatiivisesti ja naiset niin positiivisesti, olisi sekin perusteellisen tieteellisen tutkimisen arvoinen paikka.  Sitä ennen voidaan vain uumoilla, onko esimerkiksi naisten kohdalla kyse jostain hoivavietistä ja miesten kohdalla taas kilpailuvietistä. Jonkinlaisiahan syitä näin suurelle poliittiselle eriytymiselle täytyy löytyä, jolloin selitykseksi ei kelpaa miesten tai naisten fiksummuus taikka suurempi perehtyneisyys politiikkaan.