Ovatko ilmassa jo hallituskriisin ainekset?

Petteri Orpon hallitus rakoilee. Kyse ei ole talouspolitiikasta vaan ulkopolitiikasta, jonka hoidossa kokoomuksen värisuorasta alkaa nyt olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kokoomuksessa tuo ulkopolitiikan värisuora – presidentti, pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri – näyttää herättäneen ajatuksen eräänlaisesta ulkopolitiikan kaikkivoipaisuudesta: nyt voimme tehdä, mitä haluamme, muilta mitään kysymättä.

Kun Ville Tavio (PS) teki paljon puhutun Ukraina-päätöksensä, kokoomuksessa varmaan ajateltiin Tavion palaavan kiltisti ruotuun, kun presidenttikin ilmoittautuu Taviota vastustamaan. Se, että Tavio – ja ilmeisesti siis koko PS – ei kuitenkaan näytä ottavan lusikkaa kätöseensä tässä asiassa, on yllättänyt kaikki. PS:han puskee eteenpäin ajatuksella, että Tavion päätös on hallitusohjelman mukainen ja kuuluu Tavion, ei esimerkiksi presidentin, rooteliin.

Ulkoministeri Elina Valtosen (KOK) tapauksessa harmaita hiuksia kokoomukselle aiheuttaa puolestaan KD. Tuo kiltti ja tähän saakka kaikkeen – jopa liberaaliin kokoomukselaiseen  alkoholipolitiikkaan – taipunut KD näyttää nyt heittäytyvän hankalaksi Israelin puolesta. Valtosen johdollahan Suomi käytännössä äänesti Isralia vastaan ja Palestiinan puolesta, mitä seikkaa KD:ssa ei katsota lainkaan suopeasti. Tilannetta pahentaa vielä se, että Valtonen on tietenkin tiennyt KD:n kannan asiassa ja jättänyt siksi asian etukäteiskeskustelun väliin, kokoomuksen ulkopoliittisen värisuoran mahtiin luottaen.

Jos PS ja KD koplaavat nämä asiat hallituksessa ja tukevat toisiaan viimeiseen asti, hallitukseen syntyy juopa, jonka toisella puolella ovat kokoomus ja RKP ja toisella taas KD ja PS. Tällainen tilanne ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, vaan johtaa väistämättä hallituskriisiin.

Jotta sellaiseen ei jouduta, Petteri Orpo joutuu käyttämään kaikki tasapainottelijan ja diplomaatin taitonsa. Presidentti Stubb yritti jo turhaan halata Tavion kuoliaaksi, joten Orpon pitää mitä ilmeisimmin unohtaa värisuoran mahti ja painaa Tavion tapaus villaisella. Ministerinsä uhraamiseen PS ei tietenkään suostu.

Mitä taas KD:hen ja Israeliin tulee, myös YK-äänestys tietysti pysyy. Tässä tapauksessa KD on jo sanottavansa sanonut, ja vaikka Suomi tässä äänestyksessä liittyikin Israel-mielisten mustavalkoisessa katsannossa Israelin vastaiseen rintamaan, totuus on paljon harmaampi ja monisyisempi.

Kun pöly Tavio- ja Valtonen-tapausten päälle viikon tai parin päästä taas laskeutuu, mikään suomalaisessa ulkopolitiikassa ei ole muuttunut.  Hallituksen sisäistä työskentelyä sen sijaan reivattaneen siihen suuntaan, että päätösten pelkistä hallituskumppaneille ilmoittamisista siirrytään nyt aitoon ja avoimeen keskusteluun – jo ennen päätöksiä.