Paremmisto, parhaimmisto ja me muut

Runsasta jalansijaa Suomessa on viime vuosina saanut porukka, josta käytän tässä nimikettä paremmisto. Kyseessä ei suinkaan ole maamme parhaimmisto, eikä edes älymystö, vaan ihmiset, jotka jopa ilman minkäänlaisia näyttöjä vain kuvittelevat olevansa muita parempia. Heidän mielipiteensä ovat oikeita, ja se, joka on eri mieltä, on paitsi väärässä, myös hölmö.

Siinä, missä maamme parhaimmisto ymmärtää suvaitsevaisuuden, toistenkin mielipiteiden ymmärtämisen ja laajakatseisuuden päälle ja osaa perustella kantansa, tämä paremmisto on kaikkea muuta. Sille oman mielipiteen paremmuus on selviö ilman perusteluita ja ilman vähäisintäkään älyllistä epäilyä, saati pohdintaa. Oikean mielipiteen määritelmäksi riittää se, että minä olen tätä mieltä.

Kaikkein eniten paremmiston hampaissa ovat olleet ne, joille asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Vaikka lähes kaikilla asioilla on sekä hyviä että huonoja puolia, paremmistomme ei suvaitse tuon faktan esiintuomista, vaan yksisilmäisyydessään näkee vain sen, mitä haluaa nähdä.

Kun paremmisto ei kunnioita mitään muita kuin omia mielipiteitään, sen näkemykset esimerkiksi lasten kotihoidosta, maahanmuutosta, perinteisestä avioliittokäsityksestä, sukupuolten tasa-arvosta tai vaikkapa sateenkaariväestä ovat kiveen hakattuja. Ne, jotka haluisivat asioihin edes hieman älyllisempää lähestymiskulmaa, paremmisto tuomitsee oitis ja suoralta kädeltä.

Tavalliset ihmiset, ns. tavikset, ovat paremmistolle kauhistus: mitä normaalimpia, tavanomaisempia ja ylesesti hyväksytympiä mielipiteitä ja toimintatapoja ihminen edustaa, sitä enemmän hän on väärässä. Toisin kuin paremmiston eniten ihailemat tosi-paremmistolaiset, tavikset eivät uskalla heittää Raamattua lattialle suorassa tv-lähetyksessä.

Sydämen sivistys, joka erottaa maamme parhaimmiston tästä wannabe-parhaimmistosta – ja joka on varsin yleistä myös tavallisten ihmisten keskuudessa – on paremmistolle täysin vieras käsite. Koska paremmisto on saanut erittäin runsaasti jalansijaa sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa – hyvänä esimerkkinä vaikkapa Ylen Pyöreä pöytä -ohjelma – sille ei itseriittoisuudessaan tule edes mieleen, että se, mikä on itsestäänselvyys paremmistolle, voi jollekin muulle olla jopa kauhistuttava skenaario.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu