Perusarvojen kunnianpalautus?

Sateenkaariajattelun, feminismin ynnä muun suvaitsevaisuutta korostavan politiikan vastapainona suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa voimakkaasti myös sen toisen laidan porukka eli arvokonservatiivit. Myös heitä on paljon, mutta valtamedia – jonka palveluksessa suvaitsevaiston yliedustus on selviö – arvokonservatiivien äänenpainot kuuluvat toista laitaa heikommin.

Suomalaisessa politiikassa tarvitaan sekä suvaitsevaistoa että arvokonservatiiveja. Jos heitä ei olisi, monet etenkin tasa-arvoon ja sananvapauteen liittyvät näkökulmat jäisivät kokonaan huomaamatta. Kun molemmilla laidoilla jopa itsestäänselvyydet ovat täysin päinvastaiset, pyrkimys kompromissihakuisuuteen on politiikkamme yksi tärkeimpiä taitoja.

Siinä, missä suomalainen suvaitsevaisto on ryhmittynyt kannattaamaan lähinnä Vihreitä, arvokonservatiivit ovat jakautuneet äänestämään joko Keskustaa, Kokoomusta, Kristillisdemokraatteja tai Perussuomalaisia. Näistä nykyhallituksessa on vain Keskusta, joten sen arvokonservatiivisuuden määrä ja laatu ovat nyt kaikkein mielenkiintosinta seurattavaa.

Kun Keskustan puheenjohtajuus äskettäin siirtyi Kulmunilta Saarikolle, puolueen suunnan ei katsottu naisten aiempien lausuntojen ja toimien valossa juurikaan muuttuvan. Kyseessä on kuitenkin optinen harha, sillä puolueen puheenjohtajistoon nousseen Markus Lohen myötä Keskusta astui ainakin piirun verran arvokonservatiivisempaan suuntaan.

Lappilainen kansanedustaja ja kahdeksan lapsen isä Makus Lohi edustaa lestadiolaista herätysliikettä, jolla on aina ollut merkittävä asema Keskustassa. Nyt, kun Saarikko pyrki puolueen puheenjohtajaksi, myös Keskustan lestadiolaissiipi asettui hänen taakseen. Kun näin menettelivät myös lappilaiset lestadiolaiset, oman vaalipiirin naisen eli Katri Kulmunin hylkäämiselle ryhdyttiin etsimään selitystä.

Tuo selitys löytyi Markus Lohesta. Alusta pitäen kaikille oli selvää, että kahta edustajaa Lappi ei puheenjohtajistoon saa, ja kun asetutaan Saarikon valinnan taakse, tie Lohen valinnalle varapuheenjohtajaksi aukeaa.

Näin myös kävi. Lestadiolaisäänien turvin Annika Saarikko valittiin puheenjohtajaksi selvin numeroin, ja yllätysnimi Markus Lohi nousi varapuheenjohtajaksi. ”Omienkin” hylkäämän Katri Kulmunin puheenjohtajuus jäi vain vuoden mittaiseksi.

Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten suuri valta lestadiolaisella herätysliikkeellä Keskustassa on. Keskittämällä äänensä jollekulle se pystyy vaikuttamaan valintoihin – ja sitä kautta myös puolueen politiikkaan – jopa ratkaisevasti.

Myös se, miksi lestadiolaiset äänestävät lähinnä Keskustaa, selittyy samalla kaavalla. Keskusta on yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista puolueista, jonka arvomaailmalla on tärkeä merkitys myös valtakunnanpolitiikkaan. Vaikka lestadiolaisten Suomen suurimpana herätysliikkeenä olisi mahdollista vallata vaikkapa joku KD helpostikin, valtauksella ei olisi KD:n pienuuden takia läheskään samaa merkitystä kuin 0n vaikkapa oman miehen saaminen Keskustan johtopaikoille tai ministeriryhmään.

Julkilestadiolaisen nousu Keskustan puheenjohtajistoon on iso voitto arvokonservatiiveille. Toisen ääripään ihmisille tilanne voi tuntua ikävältä, mutta niille, joille koti ja perhearvot sekä uskonto ja isänmaa ovat keskiössä, se luo uutta toivoa paremmasta. Heille kristillisten tai muiden perusarvojen kunnioittaminen sekä vaikkapa ydinperheihanteen unohtaminen suomalaisessa politiikassa oli jo vaiheessa, jolle jotain oli nyt tehtävä. Keskustan taannoiset henkilövalinnat saattoivat siis hyvinkin merkitä avausta kohti perusarvojen kunnianpalautusta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu