Poliitikot – lainsuojattomiako?

Myös näiltä Uuden Suomen sivuilta saamme tavan takaa lukea kirjoituksia, joiden tärkein – jopa ainoa – ponnin on viha ja katkeruus. Useimmiten siihen syyllistyvät ns. puoluepukarit eli ne, jotka oman ajattelun sijasta ovat uhranneet näkemyksensä puolueensa alttarille. Heille vastakkaisia asioita ajavat kansalaset ovat ennen kaikkea poliittisia vastustajia, eivät ajattelevia ja tuntevia ihmisiä.

Milloin kyseessä on joku muu kuin puoluepukari, katkeruus ja viha jotakuta poliitikkoa tai muuta kansalaista kohtaan selittyy yleensä ihmisestä itsestään. Katkerat ja vihaiset ihmiset ovat kenties kohdanneet elämässään vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, joihin he hakevat syyllistä. Sen sijaan, että hakisivat selitystä pettymyksilleen omasta itsestään, tällaiset ihmiset etsivät katkeruutensa aiheuttajaksi jonkun muun ihmisen.

Jos vihaa ja katkeruutta ei voi purkaa esimieheen, työtovereihin tai vaikkapa perheenjäseniin, ne voi aina kohdistaa päättäjiin. Heidän joukostaan löytyy aina sellaisia, joiden sanat ja teot ärsyttävät – ja kas: jonakin päivänä tällainen katkeroitunut ihminen voi selittää itselleen kaiken pahan johtuvan juuri tuosta viheliäisestä poliitikosta ja/tai hänen puolueestaan.

Vaikka kaikki kritiikki jotakuta poliitikkoa kohtaan ei selitykään katkeran ihmisen omalla henkilöhistorialla, jatkuva ja vuodesta toiseen jatkuva jonkun poliitikon mustamaalaaminen, tahallinen väärinymmärtäminen ja jopa henkilökohtaisuuksiin menevä parjaaminen ei millään muulla selity. Patologinen ja vuosia jatkuva yhden ihmisen suoranainen solvaaminen tätä henkilökohtaisesti tuntematta ei ole terveen ihmisen toimintaa.

Usein sanotaan, että jollei arvostelua kestä, ei pidä ryhtyä poliitikoksi. Näinkin toki on, mutta asioihin, mielipiteisiin ja päätöksiin kohdistuva arvostelu on ihan eri juttu kuin poliitikon ulkonäköön, puhetapaan, koulutukseen tai vaikkapa perhe-elämään kohdistuva pilkka. Edes kaikkein viheliäisimpänä pidetyn poliitikon ei moiseen myllytykseen pitäisi joutua.

Siinä, missä me tavalliset ihmiset nostaisimme varmaan useitakin herjaussyytteitä, poliitikot tekevät niin vain harvoin. Miksi? Pelkäävät varmaan, että negatiivinen julkisuus vie äänestäjiä sekä itseltä että puolueelta? Haluavat osoittaa olevansa kovia ja painetta kestäviä? Tahtovat näyttää parkkiintuneilta ja paksunahkaisilta johtajilta, joita eivät pienet tuulet heiluttele?

Olipa syy mikä tahansa, amerikkalaismallisen loanheiton rantautuminen myös meille on viime vuosien epämiellyttävimpiä ilmiöitä suomalaisessa politiikassa. Vaikka likasankot poliitikkojen niskaan kaadetaankin, täysin syyttömiä tälle kehitykselle he eivät suinkaan ole. Sen lisäksi, että moni poliitikko on antanut kansalle oikeaakin aihetta vihaan ja katkeruuteen, he käytännössä kaikki ovat – saamattomuudellaan – sallineet tämän kehityksen tapahtuvan ja aina vain pahenevan.