Pyhä elinkeinovapaus

Elinkeinovapaus on yksi Suomen perustuslain takaamista kansalasille kuuluvista perusoikeuksista. Sen tarkoituksena on varmistaa jokaisen mahdollisuudet hankkia elantonsa haluamallaan laillisella tavalla.

Koronan takia viime kuukausina on ollut keskustelua siitä, missä määrin tuota elinkeinovapautta pitäisi voida rajoittaa – vai pitäisikö? – nykyistä enemmän. Kovin epäloogiseksi on koettu esimerkiksi se, että samaan aikaan, kun lasten ja nuorten sisäurheilua ja muuta liikkumista on voitu pandemian leviämisen estämiseksi rajoittaa, yksityiset yöjuottolat ja kuntosalit ovat saaneet jatkaa toimintaansa. Myös jotkut koronalingoiksi osoittautuneet ulkomaisen halpatyövoiman varassa toimivat puutarhat ja turkistarhat ovat jatkaneet toimintaansa entiseen tapaan, ikään kuin pandemian torjunta ei niitä lainkaan koskisi. Esimerkiksi ulkomaista työvoimaa ei ole korvattu kotimaisilla työntekijöillä, vaan lennot jopa ”koronamaista” ovat saaneet jatkua.

Elinkeinovapaus on hieno asia, mutta jos siihen vedotaan väärin perustein, siitä tulee viisaan toiminnan este. Jos pandemia tästä vielä pahenee, elinkeinovapauden ahtaasta tulkinnasta voi tulla jopa kansanterveydellinen ongelma, jonka toteutumisen hallituksen pitäisi ehdottomasti pystyä estämään. Poikkeuslainsäädäntö sen toki hallitukselle mahdollistaakin, mutta tuon vapauden tulkintaa kannattaisi harrastaa myös sitä ennen.

Maailma on pullollaan laittomia elinkeinoja, eivätkä kaikki laillisetkaan elinkeinot ole moraalisesti kestäviä. Huumekauppa, prostituutio ja muut vastaavat ovat laitonta toimintaa sivistysmaissa, mutta niiden lisäksi useissa maissa laitonta on myös esimerkiksi turkistarhaus – joka meillä Suomessa tuntuu olevan jopa erityisessä suojelussa. Viimeistään nyt, kun tarhaeläimissä ja niiden ulkomaalaisissa hoitajissa on todettu ongelmia esimerkiksi Tanskassa, turkistarhauksen mielekkyys pitäisi ottaa vakavaan keskusteluun myös Suomessa.

Toinen pandemian kannalta ongelmallinen elinkeino ovat ne yökerhot ja muut juottolat, joiden päätarkoitus on – toki liikevoiton maksimoinnin ohella – juottaa ihmisiä humalaan. Koronasäädökset juottoloille ovat sangen tiukat, ja melko hyvin ne niitä noudattavatkin, mutta asiakkaat eivät. Vaikka juottola tekisi asiakasturvallisuuden eteen kaikkensa, se ei voi millään järjellisellä tavalla valvoa jokaisen asiakkaansa käyttäytymistä. Niinpä jopa yksi epäasiallinen asiakas voi juottolaa sabotoida – ja samalla langettaa varjon koko toimialan ylle.

Leväperäisyyttä esiintyy toki myös ravintola-alan omassa piirissä. Siellä tällaisia yksittäistapauksia on haluttu panna kuriin ehdottamalla rajoituksia niiden toimilupiin. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä nuokin ravintoloitsijat ovat voineet vedota perustuslakiin – ja elinkeinovapauteen.

Asiaa vain hieman karrikoiden näyttääkin nyt siltä, että suurin este koronapandemian pysäyttämiselle Suomessa on perustuslain elinkeinovapaus-kohdan tulkinta niin, että se sitoo hallituksen ja viranomaisten kädet jopa kohtuuttomalla tavalla.

Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu