Rautaesirippu Suomen itärajalle?

Kun Neuvostoliitto ja sen edustama reaalisosialismi 1990-luvun alussa kaatuivat, Suomenkin kommunsitit joutuivat sopeutumaan aivan uudenlaiseen ajatteluun. Jotkut heistä sopeutuivat lähes olan kohautuksella, kun taas toiset eivät halunneet muutosta tunnustaa ja jäivät vanhoihin juoksuhautoihin, ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka Neuvostoliitto hajosi, pahuus näiden ihmisten mielissä jäi yhä asumaan sen vastapuolelle eli Natoon ja Yhdysvaltoihin.

Kun jopa uskonnollisiin sfääreihin kohoava vakaumus noin karulla tavalla osoittautuu vääräksi, ihminen helposti etsii asialle meriselityksiä. Nyt, kun Venäjä on osoittautunut aivan toisenlaiseksi maaksi kuin monet vielä muutama kuukausi sitten uskoivat – ja vielä useammat halusivat uskoa, olemme taas uuden äärellä. Vaikka todellinen nyky-Venäjä olisi pitänyt nähdä jo viimeistään Georgian sodan aikoina vuonna 2008, vasta Krimin valtaus vuonna 2014 avasi useimpien suomalaisten silmiä.

Suurelle suomalaisenemmistölle todellinen silmien avautuminen tapahtui kuitenkin vasta 24.2.2022, ja aluksi kaikki sormet osoittivat Vladimir Putinia kohti. Hän yksin oli hyökkäyksestä vastuussa. Hän oli pahan ruumiillistuma maan päällä.

Vähitellen Suomessakin alettiin kuitenkin ymmärtää, että yksi mies ei voi vastata ihan kaikesta edes Venäjällä, vaan hän tarvitsee vähintäänkin jonkinlaisen hovin tai neuvoston ympärilleen. Toki nämä ovat jees-miehiä Putinille, mutta yhtä kaikki vastuussa Venäjän hirmuteoista Ukrainassa.

Tuo kollektiivisempi vastuu oli helppo hyväksyä myös Suomen Venäjä-ymmärtäjien keskuudessa, mutta Venäjän kansa nyt ei kumminkaan ole vastuussa, sanottiin. Se on kuulemma pimennetty totuudelta ja elänyt koko ajan valeuutisten varassa. Jos kansa tietäisi, se ei kuulemma Ukrainan sotaa hyväksyisi.

Nyt, kun sotaa on käyty jo kohta 80 päivää, tuo myytti Venäjän kansan tietämättömyydestä kannattaa unohtaa. Internetin, kännyköiden ja muun tietotulvan aikakaudella on vaikea uskoa, etteikö enemmistö venäläisistä muka tietäisi heidän kotimaansa olevan hyökkäyssodassa veljeskansa Ukrainaa vastaan. Enemmistö kyllä tietää, vaan ei tarpeeksi välitä, luulen.

Kuin oljenkortena tässä syyttömyyden todistelussa sanotaan, että ainakin kaikki Suomessa asuvat venäläiset ja kaksoiskansalaiset ovat Putinia ja Ukrainaan hyökkäämistä vastaan. Sitäkin on syytä ainakin osittain epäillä, sillä ei kai tänne muutoin olisi suunniteltu täkäläisten venäläisten kulkuetta Neuvostoliiton 77 vuotta sitten natseista saaman voiton – ja siinä sivussa myös Putinin – kunniaksi. Jos tuo kulkue/autosaattue torpataan, putinistit saavat taas vettä myllyynsä, joten toivon sen toteutuvan ja näyttävän meille todellisuuden myös tältä osin.

Suomalaisten usko siihen, että pohjimmiltaan venäläiset ovat hyviä ihmisiä, on nyt koetuksella. Olemme menossa Natoon, jonka venäläiset – eivät ainoastaan putinistit – näkevät nimenomaan venäläisvastaisena organisaationa. Heille Nato – ehkäpä kouluissa annetun opetuksen johdosta – ei ole puolustusliitto vaan hyökkäysliitto, jonka tavoite on Venäjän kukistaminen. Kuten aikoinaan Suomen kommunisteille, paha ei siis ole Venäjä, vaan Nato.

Tuon valheellisuuden pois kitkeminen ei tule aivan heti onnistumaan, joten Nato-Suomessa meidän tulee varautua hyvinkin kylmiin idänsuhteisiin jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Ilman poikkeuksellisen taitavaa diplomatiaa rautaesiripun laskeutuminen Suomen itärajalle on tosiasia.

+1
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu