Saako vapaaehtoisesta työttömyydestä puhua?

Joidenkin mielestä ei saa. Näin siksi, että he ovat varanneet työttömyys-käsitteen tarkoittamaan vain sitä työttömyyden sektoria, joka aiheutuu oman alan työpaikkojen puutteesta tai siitä, että ne ovat liian kaukana.

Vapaaehtoinen työttömyys ei kerro siitä, että kyseinen työtön olisi välttämättä erityisen laiska ihminen. Sen sijaan se kertoo jotain yhteiskunnasta ja sen arvoista, joissa työ ja työnteko eivät ole keskiössä ja jossa voi elää suht mukavasti pelkällä oleilulla – esimerkiksi omien vanhempien siivellä.

Vapaaehtoisten työttömien vastakohta ovat todelliset työttömät – joita toki on työttömien enemmistö. He ovat väärän koulutus- ja muun politiikan sijaiskärsijöitä, sillä yhteiskunta kouluttaa nyt ihmisiä kaikenlaisille taide- ja media-aloille, mutta liian vähän osaajia aloille, joista löytyy töitä. Samaan aikaan yhteiskunta suosii työapaikkojen keskittämistä pääkaupunkiseudulle, jonne omakotitalossa Puolangalla asuva ei voi kuitenkaan muuttaa, kun koti ei mene kaupaksi.

Puheet siitä, että kaikki työttömät – sekä oikeat että vapaaehtoiset – olisivat samaa yhteneväistä joukkoa, estää asiallista työttömyyskeskustelua. Tosiasioiden – tässä jopa koko vapaaehtoisuusilmiön – kieltäminen on suomalaisessa keskustelussa yleisempikin, sillä muistakaan ikävistä tosiasioista eivät poliitikot uskalla kannatuksen menettämisen pelossa puhua. Kun faktat sivuutetaan, voidaan aina puhua ylevästi sekä kaikkia ilmiöitä ja ihmisryhmiä ymmärtävästi, jolloin viesti vääristyy.

Vapaaehtoinen työttömyys ei kuitenkaan paapomalla poistu. Jotta esimerkiksi kaikki terveet työikäiset miehet saataisiin töihin tai koulun penkille, heidän toimettomina saamiinsa etuisuuksiin on pakko puuttua. Työttömyysvaihtoehdon ei pitäisi koskaan olla yhtä hyvä tai huono kuin matalapalkkaisinkaan työ, sillä jos nykytrendi jatkuu, työttömyys vain kasvaa samaan aikaan, kun yritysten työvoimapula haittaa niiden toimimintaa merkittävästi.

Parhaat lääkkeet vapaaehtoisen työttömyyden vastaisessa työssä ovat etenkin matalapalkka-alojen palkkojen nostaminen ja samanaikainen työttömyysetuisuuksien leikkaaminen. Kun näin tehdään, myös vapaaehtoiset työttömät lähtevät työkkärin luukulle töitä – eikä vain etuisuuksia – hakemaan.

Ensimmäisenä toimena kohti matalapalkka-alojen parempia palkkoja pitää luopua palkkojen prosenttikorotuksista. Siinä, missä 5 prosentin palkankorotus tarkoittaa 14 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalle lääkärille 700 euroa, on se 1400 euroa kuussa tienaavalle siivoojalle vain 70 euroa. Kun palkankorotukset maksetaan kaikille euromääräisinä, palkkaerot pääsevät vähitellen vähän tasaantumaan niin, että myös matalapalkka-alat alkavat vetää.

Mutta mitä puuhasteleekaan maan hallitus? Työttömyyden torjunta ei sitä lainkaan kiinnosta, ja työvoimapulan torjuntaankin se havittelee maahanmuuttajia, opiskelijoita ja eläkeläisiä – sekä vapaaehtoiset että oikeat työttömät kokonaan unohtaen.

+1
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu