Sotien Suomi
Suomen liityttyä Natoon moni on kysellyt, josko suomalaiset joutuvat jossain vaiheessa lähettämään sotilaitaan myös ulkomaisiin sotiin. Jos näin käy, tilanne ei ole suomalaisille uusi, sillä suurimmassa osassa historiamme sodista olemme taistelleet lähinnä toisten – eli käytännössä Ruotsin ja ruotsalaisten – sotia ja vain osaksi myös omasta puolestamme.
Kun Suomen heimot 1100- ja 1200-luvuilla liitettiin Ruotsin valtakuntaan, suomalaisilla alkoi lähes loputon taistelu valloittajamaa Ruotsin puolesta, yleensä Novgorodia ja sittemmin Venäjää vastaan. Olipa hyökkääjänä Ruotsi tai Novgorod/Venäjä, sodan pahimmat hävitykset koskivat ennen muuta suomalaisia.
Pähkinäsaaren rauhaan 1323 päättyneen ns. Käkisalmen sodan jälkeen Ruotsin ja Novgorodin välille vedettiin jo rajakin, jolloin sodat taukosivat pitkäksi aikaa.
Vuonna 1475 nykyisen Savonlinnan alueelle alettiin rakentaa Olavinlinnaa, jonka Venäjä katsoi olevan sen mailla. Rajavihollisuudet toistuivat vuosi vuodelta, ja vanha viha -niminen kolmivuotinen Suomen hävittämisjakso päättyi Ruotsin ja Venäjän väliseen Novgorodin rauhaan 1497.
1500-luvulla suomalaiset tappelivat ja kärsivät Ruotsin valloituspolitiikan johdosta esimerkiksi suuressa Venäjän sodassa ja pitkässä vihassa, jonka aikana venäläiset hävittivät mm. Porvoon ja Helsingin.
1600-luvulla Ruotsi pyrkimys suurvalta-asemaan jatkui, merkittävin osin suomalaisten sotilaiden avulla ja siviilien kärsimyksistä piittaamatta. Vuosisata näki mm. Inkerin sodan, Pohjan sodan ja 30-vuotisen sodan Keski-Euroopassakin sotineine suomalaisine hakkapeliittoineen.
1700-1721 käyty suuri Pohjan sota lopetti Ruotsin suurvalta-ajan, mutta sitä ennen suomalaiset ehtivät kärsiä siitä isonvihan merkeissä yllin kyllin. Sodan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa ns. Vanhan Suomen monisatavuotinen yhteys Ruotsiin päättyi, kun alue liitettiin Venäjään.
Lisää Suomen alueita Ruotsi menetti Venäjälle hattujen sodan vuonna 1743 päättäneessä Turun rauhassa, kun taas seuraava eli Kustaa III:n sota ei rajamuutoksia Suomen osalle tuonut.
Seuraava eli Suomen sota 1808-09 olikin sitten jo kohtalokas Ruotsille – ja Suomelle, joka irrotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään. Toistuvien sotien aikakausi päättyi, vaikka Suomen sotilaita joutui välillä sotatoimiin myös Venäjän puolesta mm. niin Turkin sodassa 1877 kuin ensimmäisessä maailmansodassakin.
Seuraavassa eli Suomen talvisodassa 1939-40 Suomi taistelikin sitten jo itsensä puolesta.
Unohtuiko välistä v. 1918 sota?
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1918 sota Venäjää vastaan oli sikäli erikoinen, että rintamalinja kulki poikki itsenäisen Suomen, Pohjanlahden rannikolta itärajalle, ja taistelevista joukoista molemmilla puolilla yli 90 prosenttia oli suomalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan ei unohtunut, mutta kun se oli sekä vapaussota että etenkin sisällissota ja vieläpä ekan maailmansodan aikana, tarvitsisi oman messun.
Ilmoita asiaton viesti
Oolannin sota? 1854-1856
Ilmoita asiaton viesti
Sekin toki, mutta blogissa mm.-maininta. Suomalaisia mukana myös Puolan kapinan kukistamisessa 1831. ”Sotaluettelo” ei täynnä myöskään Ruotsin vallan ajalta, mutta itse pääasia kyllä selvinnee. Kiitos silti täydennyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Sotia on toki ollut, vaan ei mitenkään erityisen paljon ennen 1700-lukua.
Suomen historia on eurooppalaisittain aika rauhallinen. Viimeisen kolmensadan vuoden ajan, Suuren Pohjan Sodan, jälkeen suorastaan poikkeuksellisen rauhalllinen. Suomi pitkälti säästyi 1700-luvun seitsenvuotiselta sodalta ja 1700-1800 -luvun Eurooppaa ravistelleet Ranskan vallankumoussodat ja Napoleonin sodat menivät ohi vain puolessatoista vuodessa Suomen sodan myötä.
1800-luvulla Krimin sota aiheutti aika pieniä vaikutuksia Suomeen ja maammehan lienee ollut Euroopan demilitarisoiduin alue käytännössä ilman minkäänlaista asevelvollisuutta tai pakkovärväystä 1880-luvulle saakka.
1800-luvulla monet Euroopan maat sotivat keskenään, sisäisesti tai vähintään siirtomaissa. Suomessa sisälllissotia on ollut viimeisen 500 vuoden aikana vain kaksi kertaa, nuijasota 1596-1597 ja sisällissota 1918. Siirtomaissa, Venäjän puolesta, soti meiltä vain vapaaehtoisia.
Ensimmäiseen maailmansotaankin päästiin mukaan vasta omatoimisesti 1918. Kaikessa hirvittävyydessään kokonaisuudessaan 1900-luvun maailmansodissa Suomen tappiot olivat eurooppalaisittain sangen lievät, kiitos sen, että ensimmäinen maailmansota rajautui osaltamme käytännössä vain vuoteen 1918. Toki muihin pohjoismaihin verrattuna suuret.
Ilmoita asiaton viesti
Höh.
Rintamat rakentuvat miten tekevät. Jos tämä unohtuu… ei käytännössä voi seurata sitä, mikä on konfliktoinnin kulkua.
Esim Suomesta, ja sen mukaisista rintamista… ei ole ollut relevanttia pitää puolta, kaikkina aikoina. Jne.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoita asiaton viesti