Turun pormestari Minna Arve – pölhöpopulismin mannekiini

Kun äskettäin kävin Turun taidemuseonmäellä, jota myös Puolalanmäeksi kutsutaan, huomiotani kiinnitti punagraniittinen levähdyspaikka, jolla ennen sijaitsi V.I. Leninin rintakuva sekä laatta, jossa kerrottiin Leninin Suomen-pakomatkallaan majailleen paikalla sijainneessa talossa. Nyt sekä patsas että laatta olivat poissa, sillä Turun pormestari Minna Arve (kok.) ei ollut niistä pitänyt.

V.I. Lenin oli ja on tärkeä historiallinen hahmo, joka perusti maan nimeltä Neuvostoliitto. Maailman ensimmäinen sosialistimaa Neuvostoliitto toteutti sosialismia huonosti ja kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa, mutta se, että jonkun tytönheitukan annetaan jyrätä Suomenkin historiaan suuresti vaikuttaneen hahmon kuvapatsaan pois yleisön silmistä, on sekä huvittavaa että lapsellista.

Yhdysvalloista alkanut tunnettujen rasistien patsaiden kaatelu nousi kyllä taannoin muoti-ilmiöksi, mutta Turun kaltaisen historiastaan ylpeän kaupungin vakavasti otettavan pormestarin pitäisi pystyä nousemaan moisten ilmiöiden yläpuolelle. Sellaiseen Minna Arve ei kuitenkaan kyennyt.

Leninin pään laittaminen pensaaseen – nyt siis turkulaiseen varastoon – ei muuta historiaa, vaikka kuinka niin haluaisimme. Se, että Leninin päästä nyt tehtiin myös Ukrainan sodan marttyyri, osoittaa täydellistä historiattomuutta sekä huonoa kokonaisuuksien ja todellisuuden hahmottamista ynnä kertoo varsin pitkälle päässeestä pölhöpopulismista Turun johdossa.

Turkulainen pölhöys on nyttemmin levinnyt myös Kotkaan, missä jotkut sikäläiset kokoomuspoliitikot ovat vaatineet sikäläisenkin Lenin-patsaan (Suomen viimeinen julkinen Lenin-patsas ulkona) poistamista katukuvasta. Vaikka on päivänselvää, että Neuvostoliitto oli pääosin huono kokeilu sekä neuvostoliittolaisille että suomalaisille, Nl:n ja sen perustajan kieltämiset ovat liian helppoja ja läpinäkyviä kohteita pölhöpopulisteille. Heillehän Leninin patsaiden kaatajat ovat oikealla asialla, säilyttäjät puolestaan kommunisteja.

Minna Arve valittaneen pölhöpopulistien äänin myös jatkokaudelle Turun johtoon, mutta jos moinen päivänpoliittinen laskelmointi kokoomuksessa leviää Turun ja Kotkan esimerkkien innoittamana laajemmallekin – saati valtakunnanpolitiikkaan – historianharrastajien kannattaa olla varuillaan. Kovinkaan paljoa en hämmästyisi, vaikka helsinkiläisten pölhöpopulistien keihäänkärjet pian suunnattaisiin päin esimerkiksi Aleksanteri II:n patsasta. Venäläinen mikä venäläinen – ja yhtä vähän vastuussa Putinin raukkamaisesta ukrainalaissiviilien joukkomurhaamisesta kuin Leninkin.