Vanhusvihamielinen yhteiskunta

No, vihamielinen on ehkä turhan voimakas ilmaisu – mutta vanhusvälinpitätön Suomi nyt ainakin on. Lopputulos on tämä, kun kaikki yli 70-vuotiaat nähdään kategorisesti raihnaisina ikäloppuina – mitä seikkaa Marinin hallituksen valitsema koronastrategiakin koteihinsa suljettuine seniorikansalaisineen alleviivaa.

Nykysuomalainen yhteiskunta suosii ja ihannoi nuoruutta ja kauneutta, ja se näkyy nyt selkeästi myös maan hallituksen kokoonpanossa. Mitäpä pahaa siinä, mutta kun se samalla on kääntynyt  seniorikansalaisten tahattomaksi syrjimiseksi ja heidän tarpeittensa unohtamiseksi, tilanne on ikävä. Nuoret eivät pysty ymmärtämään vanhempien tuntoja, vaikka niin haluaisivatkin.

Yli 70-vuotiaiden eristämisen lisäksi seniorien syrjintä ja tölviminen kuuluu ja näkyy myös esimerkiksi radiossa ja televisiossa. Ylen nuori radiojuontaja Linda Leppänen opasti juuri, että yli 70-vuotiaitten tulisi ymmärtää koteihinsa sulkeminen, koska heidän pitäisi ajatella myös muita kansalaisia. Oheisviesti siis oli, että seniorit ovat itsekkäitä, kun kehtaavat karanteeniaan purnata.

Tuon perusteella Leppänen kuuluu siis siihen melko isoon väestönosaan, jossa hallituksen ilmoitus ikäihmisten suojelemiseen perustuvasta eristämisestä on kääntynyt päälalleen eli ikäihmisten suureksi riskiksi tartuttaa muita.

Yleisradio on hyvä esimerkki seniorien syrjimisestä yleisemminkin. Yli kuusikymppiset aikuiset ovat paljon suurempi kansalaisryhmä kuin alle kolmekymppiset aikuiset, mutta Yleä kuunnellessa tuota faktaa ei millään uskoisi. Ohjelmavirrassa soitettava musiikki on suunnattu lähes pelkästään nuorille aikuisille, kun taas suurin kuuntelijaryhmä eli ikäihmiset on unohdettu. Niinpä ihmisten toiveisiin perustuvissa ohjelmissa soitetaan aivan eri musiikkia kuin Ylen muussa ohjelmistossa.

Sairaaloiden ja terveyskeskusten vastaanotoilla yli 70-vuotiaat saavat täysin erilaista kohtelua kuin nuoremmat. Kohteliaita hoitajat ja lääkärit toki ovat, mutta jatkuva iän korostaminen – tyyliin, että ”tämä herra on jo yli 70-vuotias” – kertoo karua kieltä hoitolaitosten asenteesta. Yksilöllisen kohtelun sijaan on tullut ryhmäkohtelu, jonka tärkein muuttuja on henkilön ikä, ei hänen kuntonsa.

Pahin kaikista esimerkeistä on kuitenkin kaikkein iäkkäimpien vanhusten kohtelu. Siinä, missä vanhukset hyvinkin monissa kulttuureissa ovat kunniakansalaisia, nuoruuden ihannointi on Suomessa johtanut ikäihmisten sulkemiseen jopa epäinhimillisiin laitosoloihin. Niiden hoitajat tekevät toki kaikkensa vanhusten eteen, mutta pääongelma onkin muualla: meissä nuoremmissa omaisissa.

Onko esimerkiksi todellakin niin, että kun äiti tai isoäiti täyttää 80, meidän on pakko ryhtyä etsimään hänelle kunnallista hoitopaikkaa? Ulkoistamme ikäihmisemme yhteiskunnalle – jonka vanhustenhuoltoa haukkumalla sitten pesemme  omaatuntoamme sen sijaan, että ottaisimme heidät vaikkapa koteihimme asumaan. Siitä, että he nyt ovat laitoksissa, joihin korona ei päästä meitä edes vierailemaan, voimme siis syyttää myös itseämme.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu