Vapaavuori ja Saarikko

Suomen urheilun nyt ylimmillä aitiopiakoilla olevat urheiluministeri Annika Saarikko (kesk.) ja olympiakomiten uusi puheenjohtaja Jan Vapaavuori (kok.) ovat keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Siinä, missä Saarikko on kuunteleva, sovitteleva ja jopa liiaksikin vastapuoltaan ymmärtämään pyrkivä, Vapaavuri on jyräävä omaa tahtoaan eteenpäin vievä besserwisser, joka joutuu helposti sanasotaan milloin minkin tahon kanssa.

Jos Saarikko ja Vapaavuori joutuvat joskus vastatusten urheiluasioissa, vaikkapa varainkäytöstä, Saarikolla ei ole mitään mahdollisuuksia. Vapaavuori peittoaa Saarikon silloin 6-0, ja kun Saarikko taitaa teitää sen itsekin, hän ei edes lähde haastamaan Vapaavuorta.

Olympiakomitean näkökulmasta tilanne on siis erinomainen – ja sen takia Vapaavuori varmaan sen johtoon valittiinkin. Kun rahasäkkien päällä istuvana urheiluministerinä on kiltti ja taipuisa Saarikko ja olympiakomiteassa ei niin kiltti Vapaavuori, tilanne ei voisi parempi olla.

Toinen vaihtoehtokin toki on. Annika Saarikko ja koko kepu eivät liene unohtaneet sitä parjausta, jota Jan Vapaavuori on esittänyt keskustaa, maakuntien Suomea ja sen edustajia kohtaan milloin missäkin asiassa jo pian vuosikymmenen ajan. Varsinkin Helsingin etuoikeuksia puolustaessaan pormestari Vapaavuoren ”diplomatia” on ollut aika-ajoin kuin jatkuvaa tahallista sodanjulistusta Kehäkolmosen ulkopuolista Suomea vastaan.

Tämän kaiken Annika Saarikko voi hyvinkin muistaa ja – Vapaavuoren epädiplomaattisuuteen taipuvan politiikan tietäen – ottaa heti alusta alkaen asenteen, että valtakunnan urheilupolitiikan pääsuunnasta vastaakin maksajaa eli kansaa edustava maan hallitus sekä viime kädessä urheiluministeri. Jos näin käy, olympiakomiteassa mitä ilmeisimmin kaavailtu astelma Kiltti-Saarikko vastaan Kovanaama-Vapaavuori heittääkin häränpyllyä.

Sen sijaan sellainen asetelema, että Annika Saarikko ja Jan Vapaavuori marssisivat rinta rinnan ja täydellisessä yhteisymmärryksessä ja mistään muusta välittämättä vain ja ainoastaan suomalaisen urheilun puolesta, on tässä asetelmassa tietysti täyttä utopiaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu