Vieraskieliset ja ruotsinkieliset Suomessa nyt ja tulevaisuudessa
Suomessa asuu nyt noin 290 000 ruotsinkielistä. Heidän kokonaismääränsä etenkin manner-Suomessa on hienoisessa laskussa, sillä vielä 30 vuotta sitten ruotsinkielistemme määrä oli noin 300 000. Vaikka ruotsinkielisten absoluuttinen määrä ei enää vähenisikään, heidän osuutensa Suomen väestöstä laskee myös jatkossa, koska vieraskielisten ihmisten osuus kasvaa koko ajan. Kun vieraskielisiä oli vuonna 2000 noin 100 000, heitä on nyt noin 500 000. Jos tuo kasvu jatkuisi nykyisenlaisena, miljoonan vieraskielisen suomalaisen kokonaismäärä ylittyisi jo ensi vuosikymmenellä.
Tätä taustaa vasten manner-Suomen 290 000 ruotsinkielisen osuus suomalaisista tuntuu melko vähäiseltä, ja vieraskielisten suunnalta onkin jo kyselty, miksei heillä ole Suomessa samoja oikeuksia kuin ruotsinkielisillä. Vastaus tietenkin kuuluu, että ruotsinkielisten oikeudet on turvattu perustuslaissa ja eräissä muissakin laeissa.
Vieraskielisistä suomalaisista (kaksoiskansalaiset mukaan lukien) selvästi suurin ryhmä ovat venäjänkieliset (n. 1,8 %), mutta heidänkin osuutensa on vielä kaukana ruotsinkielisten noin viidestä prosentista. Venäjänkielisten jälkeen suurimmat ryhmät ovat vironkieliset, arabiankieliset, englanninkieliset ja somalinkieliset suomalaiset, ja etenkin arabian- ja somalinkielisten osuudet ovat nyt kasvussa.
Kehityksen jatkuessa nykyisellään Suomen vieraskielisellä väestönosalla on yhä parempia syitä ryhtyä vaatimaan itselleen samoja oikeuksia kuin ruotsinkieliselläkin kielivähemmistöllä on. Käytännössä tämä tarkoittaisi ainakin suurimman ryhmän eli venäjänkielisten palveluiden turvaamista päiväkodeista, kouluista ja korkeakoulumaailmasta aina sote- ja kulttuuripalveluihin saakka.
Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen venäjänkielisten oikeuksien lisäämistä tulee kuitenkin harkita tarkoin. Myöskään venäläis-suomalaisten kaksoiskansalaisten osuuden kasvua ei liene syytä nyt suosia, sillä Venäjälle he ovat ennen kaikkea Venäjän kansalaisia. Vaikka emme pelkäisikään viidennen kolonnan muodostumista Suomeen, nykyhallituksen ”hillitsevä” linja tuntuu perustellulta. Koska mitään kieliryhmää ei saa syrjiä, niin venäjän- kuin muitakin vieraskielisiä rymiä tulee kohdella samanarvoisesti, tänne jo hyväksyttyjä kotouttaen ja muiden ottamista entistä selkeämmin säädellen.
Pidemmälle tulevaisuuteen katsottaessa horisontissa näkyy kuitenkin vieraskielisten osuuden vääjäämätön kasvu Suomessa. Viimeistään silloin, kun minkä tahansa vieraskielisen ryhmän määrä ylittää ruotsinkielisten määrän Suomessa, nykyisen perustuslakimme kielipykälät joutuvat uuteen – kenties outoonkin – valoon.
Merkittävin ero ruotsinkielisten ja muiden vieraiden kielten puhujien välillä on hyvin yksinkertainen: ruotsinkieliset pääsääntöisesti ovat syntyneet Suomessa, missä heille on taattu oikeus omaan äidinkieleen. Muut vastaavasti ovat pääsääntöisesti muuttaneet Suomeen tietäen täysin hyvin, että viralliset kielet ovat Suomi ja Ruotsi. Jos tästä huolimatta ei vaivauduta oppimaan näitä kieliä tai varmistamaan, että jälkikasvu ne oppii hyvin, on vika täysin heidän omansa. Ei mikään valtio voi toimia siten, että järjestää palvelut jokaisen maahan tulevan vieraskielisen ryhmän mukaisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen vieraskielisten syntyvyys on selvästi suurempi kuin muilla väestöryhmillä. Niinpä toisen polven vieraskielisten – ja jatkossa myös kolmannen jne. polven – osuus Suomen väestössä kasvaa nyt muita väestöryhmiä selvästi enemmän. Väestönkasvumme onkin nyt pääosin ”ulkomaalaisten” varassa.
Suomessa syntyneidenkin ”ulkomaalaisten” määrä ylittää jossain vaiheessa manner-Suomen ruotsinkielisen väestönosan kokonaismäärän. Viimeistään silloin heillä on täysi syy vaatia itselleen samoja etuoikeuksia kuin ruotsinkieliselläkin vähemmistöllä on.
Ilmoita asiaton viesti