Vihreät tienhaarassa

Se auvoinen vaihe, jossa vihreät näyttäytyivät yhtenäisenä ja samanmielisenä joukkona ”luonnon puolesta riistotaloutta vastaan” on menossa selvästikin ohi. Perustamisestaan lähtien vihreä liikkeen ytimessä ollut luonnosuojelu on saanut kilpailijakseen sosiaalipoliittisen ulottuvuuden, jossa ns. ihmisarvot on nostettu jopa luontonarvojen yläpuolelle.

Vihreitten vanhassa luontosiivessä kehityksestä ei pidetä. Parranpärinää on aiheuttanut kysymys, voiko keskittyminen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja muihin ympäristöasioihin vaarantua, jos liike yhä enemmän suuntautuu sosiaalipoliittisten uudistusten tielle.

”Luontosiiven” ja ”sosiaalisiiven” lisäksi vihreitä jakaa myös maantiede. Jakolinja kulkee jotakuinkin kehäkolmosta pitkin, ja sen eteläpuolisia vihreitä sanotaan cityvihreikisi. Enin osa heistä on hyvin koulutettuja nuoria naisia, joiden perusarvot ovat hyvinkin liberaaleja ja joista kansan parissa käytetään määritettä suvaitsevaisto tai jopa äärisuvaitsevaisto. Heille kaikki ns. perinteiset arvot ovat arvokonservatismia, ja vanha lintukoto-Suomi on heille suorastaan kauhistus.

Maakuntien vihreissä onkin alettu pohtia, onko vihreä liike menossa liiankin liberaaliin suuntaan. Lisäksi kysellään, onko kaikista muista puolueista niin paljon poikkeava maahanmuutto- ja muu politiikkaa – tulevia hallituskuvioitakin ajatellen – enää viisasta, vai pitäisikö välillä esittää myös hieman maltillisempia äänenpainoja. Koska politiikka perustuu aina kompromisseihin, yksin oikeassa oleminen nähdään helposti sekä ylimielisyytenä että yhteistyökyvyttömyytenä.

Ajankohtaisissa asioissa nämä maltillisemmat vihreät ovat karsastaneet niin puolueen kannabismyönteisyyttä kuin myös Elokapinaa ja muita radikaaleja esiintymisiä, joissa on menty jopa laittomuuksiin. Myöskään puolueen Helsinki-keskeisyys ei näille vihreille voi enää ainakaan lisääntyä, jos se aikoo olla koko Suomea edustava yleispuolue.

Laajan asiakirjon ja koko maata koskevan politiikan lisäksi yleispuolue-käsite sisältää myös sukupuoliulottuvuuden. Kun melkein kaikki puolueen kansanedustajat ovat naisia, pelko vihreitten naispuolue-leimasta ei olekaan mikään ihme. Aiheellisesti kysytäänkin, voivatko vihreät – jossa puolueen kaikki tärkeimmät paikat ovat ruuhka-Suomen nuorilla naisilla ja jonka politiikka keskittyy vain suurimpiin kaupunkeihin – nousta todelliseksi yleispuolueeksi.

Jos nykytilanne vihreissä jatkuu tai entisestäänkin korostuu, maakuntien luontoihmisten ja Etelä-Suomen cityvihreitten tiet voivat hyvinkin erkaantua. Luonnonsuojelun ja koko ekologisen ajattelun kannalta se olisi vahinko, sillä siinä, missä liiallinen liberalismi kannabiksineen, laittomuuksien hyväkymisineen ja äärihumanitäärisine ulostuloineen on  eräänlaista ”haittavihreyttä”, perinteinen luonnon ja ihmisen yhteiseloa korostava vihreys on hyvinkin kannatettava ilmiö suomalaisessa puoluekentässä.

 

+2
Jari Rusanen
Sitoutumaton Savonlinna

Politiikan sivustakatsoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu