EUn tulonsiirtounioni on tulossa – Suomen veronmaksajat pysyvästi muiden maiden velkojen maksajiksi

Euroalueen yhteistä finanssipolitiikkaa on komission ja EUn toimesta ajettu kuin käärmettä pyssyyn vuosia minkä myös Suomen nykyinen pääministeri ja hallitus tasan tarkkaan tietää.

Vuonna 2015 merkittävimpien eurooppalaisten instituutioiden johtajat visioivat finanssipolitiikasta EMU:n täydentäjää ja vuonna 2018 tuotiin lainsäädäntöehdotukset niin sanotun investointien vakautusjärjestelyn ja uudistusten tukiohjelman perustamiseksi.

Investointien vakautusjärjestelyssä on kyse euroalueen omasta finanssipolitiikasta eli yhteisestä budjetista ja EU-maiden välisistä tulonsiirroista joilla haluttiin ”tasata suhdanteita”. Uudistusten tukiohjelmalla oli tarkoitus palkita jäsenmaita rahallisesti maakohtaisten uudistussuositusten toimeenpanosta.

Suomi vastusti molempia ehdotuksia ja katsoi v. 2018, ettei
euroalueelle ole tarpeen perustaa uusia järjestelyitä ”suhdanteiden tasaamiseksi”. Suuret maat kuitenkin ajattelivat toisin, joten euromaiden huippukokous päätti eurobudjetin perustamisesta joulukuussa 2018.

Myöhemmin häivytettiin budjetti-sana kutsumalla sitä ”euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistäväksi välineeksi”. Kyse on kuitenkin euroalueen yhteisestä finanssipolitiikasta eli tulonsiirtobudjetista ja pakettiin oli integroitu myös Suomen vastustama uudistusten tukiohjelma.

Nyt eurobudjetti on periaatteessa väliaikaisesti jäissä koronakriisin vuoksi.

Komissio tulee kuitenkin heti koronakriisin jälkeen esittämään yhteisen budjetin perustamista, kunhan koronakriisin pysäyttämä ”talouspoliittisen kehikon arviointi” lopulta valmistuu. Nimeltään se voi olla euroalueen budjetti, tai sitten hämäysmielessä fiskaalikapasiteetti, investointien vakautusjärjestely, elpymisväline tai joku muu. Kyse on kuitenkin yhteisestä budjetista eli elvytyspaketista tulee pysyvä kun tulonsiirrot maiden välillä hoidetaan vuotuisen ison budjetin kautta.

Suomen nykyinen hallitus on kiistänyt ja kiistää tämän kaiken väittäen että elvytyspaketti oli ”kertaluonteinen”. Suomen pääministeri ja hallitus on tästä asiasta selvästi antanut eduskunnalle väärää tietoa koska pääministeri Marin ja Suomen hallitus ovat tienneet jo pari vuotta sitten että Ranska on ajanut pysyviä EUn sisäisiä tulonsiirtoja jo pitkään ja myös Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholzin mukaan koronaelpymisväline merkitsee Euroopan finanssiunionin alkua, vaikka Suomen hallitus on eduskunnalle väittänyt elvytyspaketin olleen kertaluonteinen.

Myös tunnetun brysseliläisen ajatushautomon CEPSin (Centre for European Policy Studies) johtaja Daniel Gros esitti EU:n valtiovarainministereille epävirallisessa Ecofinissä Berliinissä 11.9.2020, että elpymisrahasto on merkittävä askel kohti syvempää integraatiota ja EU:n omaa fiskaalikapasiteettia.

Euroopan keskuspankkikin puhuu avoimesti pysyvän finanssipolitiikan aloittamisesta eli yhteisestä budjetista. Suomalaisten verorahoja jakaisi tällöin EU eikä enää Suomen eduskunta jolta otettaisiin ”lelut pois”.

Julkinen keskustelu integraation syventämisestä pitäisi käydä hyvissä ajoin ennen kuin komission lainsäädäntöaloitteet tupsahtavat pöydälle. Siihen meillä olisi ollut hyvä mahdollisuus pitkin matkaa eri työryhmien ja eduskunnan valiokuntien käsitellessä ehdotuksia. Virallinen Suomi päätti kuitenkin jättää tilaisuuden käyttämättä.

Ydinkysymys on se, miksi juuri finanssipolitiikassa halutaan edetä ja tavalla, jonka taloudellinen teho on helppo kyseenalaistaa, kun näin edettäessä mitään valtiontalouden tasapainoituksia rahojen vastineeksi ei todellisuudessa vaadita. Parempaan lopputulokseen päästäisiin käyttämällä eurokriisissä rakennettuja tukivälineitä eli Euroopan vakausmekanismia joka asettaa tiukat valtiontalouden uudistuksia koskevat vaatimukset.

Kun talouden uudistamisvaatimuksia ei aseteta finanssiunionin eteneminen ei ole jäämässä kiinni siitä, että muutamat maat ovat vaarallisen velkaantuneita. Tämä tarkoittaa sitten että yhteisen budjetin kautta EU on sosialistiseen tapaan ikuisesti Suomen veronmaksajien taskuilla ja Suomen veronmaksajat maksavat sitten vuosittain jatkuvasti muiden maiden velkoja.

On erittäin mielenkiintoista nähdä miten apupuolue kepun tukema punavihreä sosialistihallitus tämän vääristelee olevan ”Suomen etu” kun tämä ei sitä ole.

Vaaralliset velkatasot ovat se syy, miksi finanssipolitiikassa halutaan edetä. Velkaantuneille maille on yhteisellä budjetilla luotava elvytysvaraa, koska heillä ei sitä enää itsellään ole. Vastaavasti meille maksajamaille kehitys tarkoittaisi näkyvän julkisen velan rinnalla kasvavia piileviä vastuita euroalueen kasassa pitämiseksi.

Lähde: Etlan selvitys, Aki Kangasharjua ja Päivi Puontia kiittäen Jaakko Kaarala

+15

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu