Kulttuurimarxilaisuus-vaara demokratialle

Frankfurtin koulukunta, usein myös Frankfurtin kriittinen koulukunta on Max Horkheimerin 1930-luvulla aloittama filosofinen ja yhteiskuntateoreettinen  koulukunta, jonka keskeisinä takapiruina olivat juuri Karl Marx ja Sigmund Freud, joiden ajattelua koulukunta yhdisteli omiin teorioihinsa.

Frankfurtin kriittinen koulukunta kehittyi vuonna 1930 perustetun Institut für Sozialforschung -instituutin piirissä. Se on osa mannermaisessa filosofiassa  vaikuttanutta ns. kriittistä teoriaa. Kriittisellä teorialla tarkoitetaan yhteiskuntateoriaa, joka kritisoi ja pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa kokonaisuutena vastakohtana perinteiselle yhteiskuntateorialle, joka pyrki ainoastaan ymmärtämään tai selittämään yhteiskuntaa.

Jonkinlaisena tiivistyksenä Frankfurtin koulukunnan ja samalla koko kulttuurimarxilaisuuden tavoitteista ja saavutuksista voitaisiin esittää seuraava lista:

– lamaannuttaa oikeusjärjestelmä ja helpottaa rikollisten asemaa
– horjuttaa perheen asemaa yhteiskunnassa
– miesten ja isien syyllistäminen ja jatkuva sättiminen, poistaa kaikkinainen miesten valta
– opetusta seksistä ja homoseksuaalisuudesta lapsille
– koulujen ja opettajien arvovallan heikentäminen
– lisätä maahanmuuttoa romahduttamaan kansallista identiteettiä
– luoda sekasortoa jatkuvilla muutoksilla
– mielenosoitusten ja rettelöinnin suosiminen (silloin kun se tapahtuu kulttuurimarxilaisuuden hengessä)
– uskonnon (=kristinuskon) aseman täydellinen romuttaminen (uskonnolliset ihmiset penseimpiä marxilaisuudelle)
– tehdä ihmisistä riippuvaisia valtion almuista
– median paimentaminen ja ohjaaminen haluttuun suuntaan sekä kriittisen äänen häivyttäminen

Listasta käy selvästi ilmi että kulttuurimarxilaisuus aiheuttaa demokratialle mitä vakavimman vaaran.

Tunnettuja marxilaisuuden käytännön saavutuksiahan ovat mm. Stalinin noin 10 miljoonaa kuollutta, Pol-Potin noin 1.8 miljoonaa kuollutta, itäisen-Euroopan maiden orjuuttaminen kommunistisen pakkovallan alle viideksikymmeneksi vuodeksi, Suomen talvisota jne.

Onneksi tilanne ei enää ole niin paha kuin voisi olettaa vaan yllättävän nopea käänne on tapahtunut. Monia myönteisiä ajan merkkejä väreilee ilmassa. Näitä ovat mm. Perussuomalaisten huimasti kasvava kannatus, Donald Trumpin valinta USAn presidentiksi ja todennäköinen uudelleenvalinta vihervasemmisto-demokraattien raivosta huolimatta ja kansallismielisten puolueiden nousu koko EUn alueella. Tällaisen kehityksen hyöky on pyyhkimässä yli koko maailman ja sairas marxilaisuus on katoamassa.

Vasemmistoaktiivi Ilja Lehtinen kuvaa pitkässä Facebook-vuodatuksessaan nykyvasemmistoston epätoivoa muun muassa seuraavasti:

”Itsepetos olisi joka tapauksessa hyvä lopettaa: vasemmisto, sellaisena kun minä sen käsitän, on kriisissä. Oikeastaan se on riekaleina, palasina. Niin täällä kuin muuallakin Euroopassa. Oman kokemukseni mukaan Vasemmistoliiton tämänhetkisen kannatuksen muodostavat, hieman kärjistäen, yhtäältä (kauniisti sanottuna) SKDL:n homeiset jäänteet ja toisaalta akateemisesti koulutetut kaupunkilaiset prekaarit. Vasemmisto ei ole tällä hetkellä kansanliike.” Näin siis vasemmistoaktiivi.

Kulttuurimarxilaisuus ei siis ole enää voimissaan ja sen yhteiskuntaa nakertavat harhaopit ovat meidän kaikkien onneksi  menettämässä otettaan koko maailmassa. Valoa siis pilkottaa tunnelin päässä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu