Rasismia kaksilla rattailla

Toimittaja Antero Mukka kirjoittaa Helsingin Sanomissa 2.2.2020 varsin ansiokkaasti aiheesta ”Menneisyyden tahrat kannattaa kohdata”. Alaotsikkona on ”vaikenemalla annamme historian virheille tilan jatkua”.

Juttu käsittelee mm. Inkeriläisten paluumuuttoa Suomeen.

Tänä keväänähän tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun presidentti Mauno Koivisto avasi ovet inkeriläisten laajalle paluumuutolle entisen Neuvostoliiton alueelta.

Nyt tulee tärkeä kohta toimittajan jutussa suoraan lainattuna: ”Presidentin mielestä inkeriläiset olivat suomalaisia, ja heitä voidaan kohdella paluumuuttajina.” Koivisto on sittemmin perustellut lausuntoaan ”huonolla omallatunnolla”, jota hän koki inkeriläisten kovan kohtalon vuoksi. Ratkaisua on kuvattu myös ”kunniavelan maksuksi”, vaikka Koivisto ei ilmaisua omaan suuhunsa myöhemmin tunnistanutkaan. Vuoden 1944 välirauhan­sopimussahan Suomi sitoutui palauttamaan tänne sodan jaloista evakuoidut yli 60 000 inkeriläistä takaisin Neuvostoliittoon ja Koivisto halusi aivan oikein korjata asian.

Myöhemmin toimittaja kirjoittaa suoraan lainaten: ”Arkitodellisuus osoittautui paluumuuton alettua monimuotoisemmaksi kuin alkuperäinen ihannekuva tänne tervetulleista heimoveljistä ja -sisarista.”

Artikkeli herätti mielessäni kysymyksen: Miksi 1) perussuomalaisia nuoria syytetään rasismista kun he haluavat määritellä suomalaisen osittain myös etnisten ominaisuuksien perusteella kun 2) samanaikaisesti inkeriläisten tapauksessa sanotaan suoraan että tänne päästetyt ainakin osittain on valittu etnisten ominaisuuksien perusteella ja heitä kutsutaan heimoveljiksi ja sisariksi?

Tämä on erittäin ……mielenkiintoista. Perussuomalaisten rasismille on näköjään ihan omat ja erilliset mittapuut. Mutta sellainenhan on …..syrjintää……eikö vain?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu