Miten talvisotaan ehdittiin varustautua ja sotiemme rasitutuksesta (1939-1944)

Koska nykyistä tilannetta en tunne, niin kaivelen vanhoja julkisia tietolähteitä. Kari Narsin väitöskirja ’Suomen sodanaikainen talous ja talouspolitiikka’ (1966) antaa hyvän kuvan siitä, mitä sota merkitsee kansalle. Esimerkiksi puolustusmenojen osuus bruttokansantulosta oli kertalukua 40% ja puolustusministeriön menoluokka kasvoi 15-kertaiseksi vuoteen 1938 nähden.

Mannerheim ymmärsi hyvin tilanteen vakavuuden ja puolustusministeriöön perustettiin sotatalousosasto 1936 ja käsky selvittää puolustusmateriaalien ja niiden raaka-aineiden tilanne ja samalla päätettiin kiireesti hankkia ammuspuristin. 7-vuotisen (1938-1944) perushankintaohjelman turvin laajennettiin valtion patruuna- ja ruutitehdasta sekä hankittiin sytytinkoneita ja raaka-aineita. Vuosi 1939 oli kuumeista valmistusaikaa, mutta Stalin ei jäänyt odottelemaan ohjelman toteuttamista, vaan ryssi suunnitelman hyökkäämällä jo marraskuussa 1939 Suomeen. ”Talvisodan alkaessa olivat siis sekä hankintatoiminta että suunnitelmiin perustuva teollisuutta koskeva käytännöllinen puolustusvalmistustyö vasta alkuvaiheessa” ( kenrl L. Grandell). Kuvassa aikajanan yläpuolella maailman tapahtumia ja alapuolella Suomen varustautumista.

 

Ukrainan sota on jälleen kerran osoittanut tykistön merkityksen sodankäynnissä. EU:n ja Naton suunnalta luvattiin Ukrainalle miljoona tykistön ammusta, mutta vain kolmasosa saatiin toimitettua. Jos huoltovarmuutta tykistön ampumatarvikkeiden osalta halutaan nostaa, niin nyt olisi siihen oiva tilaisuus. Kun liittolaisilla ei ole kapasiteettia ja kysyntää olisi, niin tähän rakoon huoltovarmuuteen sijoitetut rahat tulisivat kerrankin takaisin hyvin vikkelään. Muutetaan vaikkapa öljyvarastoja ammuskapasiteetiksi.

JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu