Eurooppa islamilaistuu – Italiassa sopeutumishaasteita

> Syntyvyys vähenee elintason myötä ja uskonnon vaikutus elintason ja valistuneisuuden lisääntyessä.

Elintaso tosiaan johtaa yleensä lapsimäärän laskuun. Mutta toisaalta, nimenomaan monet uskontokunnat kannustavat omiaan lisääntymään runsaasti. Jotkut vastustavat syntyvyyden säännöstelyä. Jotkut vastustavat muita kuin avioliittoon liittyviä suhteita (tämäkin ohjaa lasten hankintaan). Syntyvyyden väheneminen osuu näistä syistä enemmän uskonnottomiin ja maltillisiin, kuin tiukkoihin uskovaisiin.

Uskonnon vaikutuskin voi vähentyä. Mutta toisaalta olemme juuri todistamassa jonkinlaista uskonnollisen fanaattisuuden aaltoa, myös länsimaissa (esim. osa isisin johtajista ja rivimiehistä tulee lännestä).

> Nämä ovat väistämättömiä kehityskulkuja niin islamin kuin kristinuskonkin osalta.

Kristinuskon kohdalla noin voi sanoa viime aikoina tapahtuneen. Islamin osalta ei voi sanoa, koska elämme uskonnollisen radikalisoitumisen aikaa, eikä tulevaisuus ole vielä selvä. Ehkä avoin internet avaa solmuja, ehkä nykymeno jatkuu, ja fundamentalismi saa lisää otetta.

> Uskonto tarvitsee toimiakseen valistumattoman keskiluokan. Sellaista ei länsimaihin ole syntymässä.

Tuo ei oikein päde islamin kohdalla nykyään. Esimerkiksi monet isisin jäsenet ovat korkeakoulutettuja, ja toistaalta islam saavuttaa menestystä esimerkiksi vankiloissa. Keskiluokka saattaa olla jopa tuollaisista tasoryhmistä passiivisin tällä hetkellä.

> Yleensä oppineisto on se hyötyjäryhmä. Ilman taikauskoista keskiluokkaa uskonto kuitenkin heikkenee. Uskonnollinen ylimistö tarvitsee kuuliaisen keskiluokan.
> Alinta luokkaa hallitsemalla ei hallita koko kansaa.

Ehkä voin vastata tuohon kuvailemalla käsitystäni näistä ilmiöistä islamissa – tietenkin kristillisen historian omaavan maailmankolkan näkökulmasta.

Ylimmän luokan osalta olemme varmaankin aika samoilla linjoilla. Kyse on paljolti siitä, mitä mielenkiintoista ja hyödyllistä vahvat yksilöt näkevät jossain uskonnollisessa tai maallisessa oppirakennelmssa. Tietenkin moraalillakin on usein tekemistä asian kanssa, sillä useimmat opit korostavat jaloja tarkoitusperiään, ja ihmisillä on taipumus noudattaa ja edistää hyviksi katsomiaan oppeja.

Keskiluokassa nämä molemmat maailmanlaajuisiksi levittäytymään pyrkivät uskonnot näkevät kai lauman, jota on hyvä ohjata oikeaan suuntaan. Molemmat yrittävät myös pitää oman lauman jäsenet mukana laumassa. Tässä islam on selvästi tiukempi. Kristnuskossakin on joitain tiukahkoja koulukuntia, mutta pääsääntöisesti valinta on oma, eikä ”väärä” valita johda koviin vastatoimiin. Molemmille on tärkeää, että riittävän suuri osa yhteisöstä on juonessa mukana, sillä tämä tukee ajatusta opin oikeellisuudesta ja paremmuudesta muihin oppeihin nähden. Keskiluokan suuri massa on se, joka antaa jotain oikeutusta sille väitteellesi, että uskonto tarvitsee kuuliaisen keskiluokan. Taikauskosta tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarvise puhua, sillä samat lait pätevät myös maallisiin oppeihin, ja usein niidenkiin kohdalla usko oikeaan oppiin on keskeinen omituisiakin käsityksiä elossa pitävä voima.

Alaluokassa islam on käsittääkseni ollut aina aika vahva. Kristinusko haluaa tarjota apuaan heikoille, ja saa näin kai kannatustakin sieltä. Islamissa alaluokan värvääminen uskonsotureiksi on käsittääkseni ollut Muhammedin ajoista lähtien yksi tärkeä keino vahvistaa oman uskonnon asemaa. Mainitsin jo edellä sen, että nytkin vankiloissa tapahtuva sitouttaminen ja käännytystyö on yksi islamisminkin vahvuus. Alaluokka on tässä mielessä islamille hyvinkin tärkeä luokka (uskonnon menestyksen näkökulmasta).

Sekä keskiluokassa että alaluokassa islam saa vahvuutta siitä, että sen opinkappaleiden kiistäminen ja epäilykin on käytännössä kiellettyä. Tässä mielessä islam ei vain tarvitse uskollisia ”luokkia”, vaan peräti vaatii niitä. Kerran muslimi, aina muslimi (erota ei saa, mutta passiivisuus on vielä ok). Keskiluokan tuki tulee islamille ja islamismillekin paljon sitä kautta, että keskiluokka (joka on yhteikunnallisena esimerkkinä merkittävämpi kuin alaluokka) pysyy vaiti, eikä kyseenalaista johdon / uskonopponeiden käsityksiä eikä harjoitettua politiikkaa. Usein radikaalejakaan näkemyksiä ei voi kiistää, jos niille löyyy pohjaa uskonnon opeista. Politiikka kuuluu tähän myös niin, että islam ei ole pelkästään henkisten asioiden parissa toimiva uskonto, vaan myös maallista elämää säätelevä ja maalliseen valtaan pyrkivä koneisto.

Vielä yksi tekijä, joka tekee keskiluokan (ja alaluokankin) islamissa merkittäväksi tukipilariksi on se, että islam opettaa uskonyhteisöä aika vahvasti pysymään erillään vääräuskoisista. Tämä tekee uskonyhteisöstä yhtenäisemmän tukialueen, ja myös eristää sitä niin, että oppi pysyy puhtaana ja uskonyhteisön jäsenet mukana omassa joukossa. On aika tyypillistä, että opista jollain tavalla erkaantuva ”erotetaan” myös perheestä ja yhteisöstä. Kristinuskon rajat ovat tässä mielessä sumeammat – yhdessä perheessä voi usein olla sekä ateisteja että uskovaisia, eikä tämä välttämättä haittaa normaalia arkista elämää.