Kuulunko röyhkeisiin vaiko herkkäuskoisiin?

Oikeisto – vasemmisto vastakkainasettelu ei nykyoloissa enää riitä, vaan päätään nostavat myös tieteelliset ja kaikenkieltävät, denialistiset ajattelumallit, joita tukevat käytöksellään toisaalta ylimieliset arrogantit ja toiselta suunnalta sinisilmäiset hyssyttelijät. Toiset luottavat tietoon liikaa ja toiset liian vähän, ääripäitä löytyy. Kun poliittinen taistelu käydään tietämyksen alueella, asiantuntijoiden välisten kiistojen lisäksi esiintyy yleisesti tiedon outoa hylkäämistä ja disinformaatioon turvautumisessa eivät salaliittoteoriatkaan ole harvinaisia.

Demokratiaongelmat tulkitaan helposti olevan seurauksia ihmisten tietämättömyydestä tai poliitikkojen epäpätevyydestä. Keskeistä onkin selvittää, kenellä on parhaat tiedot, parhaat asiantuntijat, tarkimmat luvut, tietojen oikea tulkinta ja kuka on pätevämpi. Ylikuormitetun tai kyvyttömän politiikan ongelmat ratkaistaan delegoimalla yhä useampia asioita asiantuntijaklikeille. Konfliktit muuttuvat erilaisten asiantuntijoiden välisiksi konflikteiksi, ja ne ratkaistaan heidän käyttämiensä tietojen luotettavuuden perusteella. Metodista ja turvallista tietoa pidetään merkittävänä legitimoitumisen lähteenä ja kaikki ratkaistaan objektiivisuudella, tieteellisillä todisteilla ja asiantuntijoiden yksimielisyydellä. Politiikka ei enää ole enemmistöjärjestelmä eikä kompromissien tekemistä arvo- ja intressierojen väliaikaista ratkaisemista, vaan pikemminkin sen selvittämisestä, kuka tietää tai on pätevämpi.

Unelma Platonin järkeistetystä valtioista nostaa taas päätään. Halu hallita ristiriitaisia intressejä jää taka-alalle, samoin kyky tehdä päätöksiä riittämättömän tietämyksen varassa. On perusteetonta uskoa, että paras tieto johtaa parhaisiin poliittisiin päätöksiin. On mahdollista saada hyvää asiantuntemusta ja tehdä huonoa politiikkaa. Vetoaminen todisteisiin ei välttämättä tarkoita, että niitä on saatavilla.

Monilla aloilla on vakiintunut ajatus, että tiede on se instituutio, joka päättää, mikä on teknisesti mahdollista, mikä on taloudellisesti kannattavaa ja mikä on poliittisesti sopivaa. Asiantuntijat ovat vallanneet politiikalta päätösvalta tai ainakin kaventaneet sitä. Vastarannan kiisket eli denialistit kyseenalaistavat tieteen kaikkivoipaisuuden, mikä on ymmärrettävä ideologisena reaktiona. Tämä näkyy paljolti suhtautumisessa koronavirukseen, kun vastustetaan virologian sanelemaa politiikkaa.

Demokratia on poliittinen järjestelmä, joka tukeutuu paljon enemmän tietämättömyyteen kuin luulemmekaan. Kun sen poliittinen kulttuuri on hyvin suunniteltu ja elävä, sillä on varaa kokeilun ja erehdyksen ylellisyyteen, jonka tunnuslauseina ovat edustajien epäpätevyys ja ihmisten irrationaalisuus.

Lähteenä Baskimaan yliopiston poliittisen filosofian professori Daniel Innerarityn krjoitus El Pais lehdessä 

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu