Oikeutettu sota vaiko ryöstöretki?
Norjasta karkotetun ja Helsingin lentokentällä pidätetyn Voislav Tordenin eli Jan Petrovskin epäillään syyllistyneen terrorismirikoksiin Itä-Ukrainassa Luhansin ja Donetskin alueilla kesäkuun 2014 ja elokuun 2015 välisenä aikana. Tällaiset tapaukset pistävät ajattelemaan sotien eettisyyttä miten suhtautua esimerkiksi näihin ’maanmuuttajiin’. Historian valossa ei oikein voi muuta kuin todeta, että jotkut sodat ovat epäoikeudenmukaisempia kuin toiset.
Sotateoreetikot ja alan filosofit pohtivat muun muassa: 1) ius ad bellum: syyt, jotka oikeuttavat sodan alkamisen. 2) ius in bello: syitä, jotka oikeuttavat tietyn toiminnan konfliktin aikana. 3) ius post bellum eli mitä tehdä, kun vastakkainasettelu on ohi.
Esimerkiksi kun murtovaras (Venäjä) murtautuu talooni, minulla (Ukraina) on oikeus puolustaa itseäni ja esimerkiksi hyökätä hänen kimppuunsa pesäpallomailalla, jos uskon henkeni olevan vaarassa. Mutta hänellä (Venäjällä) ei olisi oikeutta puolustautua hyökkäystäni vastaan väittämällä puolustavansa itseään minua vastaan. Toisin sanoen Ukrainan hyökkäyksen tapauksessa ”venäläisillä taistelijoilla ei ole oikeutettua tavoitetta”, olivatpa he sotilaita tai siviilejä. Toinen esimerkki olkoon vaikkapa Ukrainan terästehtaaseen linnoittautuneet puolustajat ja Venäjän suhtautuminen heidän kohtaloonsa. Siinä humaanisuus ei ollut päällimmäisenä.
Valtioiden välisissä suhteissa ei ole tapana kääntää toistakin poskea ryöväreille. Voisi olla hyväksi vastaisen varalle, ettei liiaksi hyssytellä roistoja ja kuunnella heidän sepittämiään valheita. Jos Ukraina sota kerran ei ole Venäjän kannalta oikeutettu sota, niin kaikkiin siihen sekaantuneisiin on suhtauduttava kuten rikollisiin ja ennalta ehkäistävä vaikka esimerkein, ettei valheisiin uskota.
Meillä, etenkin vasemmiston suhtautuminen varkaisiin ja rikollisiin on ollut hyvin ymmärtäväistä. Esimerkiksi autovarkautta nimitettiin luvattomaksi käyttöönotoksi. Huoltamonpitäjä tuomitaan jos ajaa takaa bensavarasta. Rautakauppias tuomitaan jos näyttää julkisesti valvontakameran videoita kähveltämisestä jne, jne.
Oma analyysini on, että tällä suhtautumisella on pitkät juuret, jotka ulottuvat aina lahtareiden julmuuksiin kapinaan osallistuvia punikkeja kohtaan 1918. Ymmärretään, että se on tasapuolisuutta kun ollaan heikomman puolella riippumatta siitä mihin ”heikompi” on syyllistynyt.
Miten tämä sitten liittyy Ukrainan sotaan? Sitä minä todella ihmettelen. Kuka tässä sodassa on hyökkääjä ja kuka puolustaja? Kun Venäjä pitää kiinni ryöväämistään alueista, kuvitellaan että se on puolustaja.
Arvostettu tutkija kertoo Hesarissa, että Suomi aloitti Jatkosodan ja NL kävi oikeutettu puolustussotaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että venäläiset aloittivat pommitukset. Nähtäväisti rajan ylittäminen ilmassa ei ole sama asia kuin maassa. Tutkijalle ei sekään merkitse mitään, että Suomi lähti hakemaan takaisin varastettua omaisuuttaan.
Pelkään, että Ukraina nähdään hyökkääjänä, jos se häviää tämän sodan. Sillä ei ole mitään merkitystä, että pääjehu on haussa oikeuteen sotarikoksista.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan oli sopinut yhteishyökkäyksestä Saksan kanssa, saksalaisia sotilaita oli maassa sitä varten, ja laivasto aloitti sotatoimet jo aamuyöstä…jos hyökkäyssota on aina kielletty, ei sitä voi perustella myöskään oman käden oikeudella hankkia varastettua omaisuutta takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Se kait on selvä, että Talvisodan aloitti NL. Välirauhan jälkeen Jatkosota voidaan tulkita Talvisodan jatkosodaksi. Siitä sotahistorioitsijat ovat myös yhtä mieltä, ettei Suomella ollut mahdollisuuksia saada apua muualta kuin Saksalta ja NL:n tarkoitus jatkaa Talvisodassa aloittamaansa Suomen valtausta oli aivan selvä.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko rivimiehet sotaan syyllisiä? USA:n hyökkäys Irakiin ei tainnut olla kovin oikeutettu. Pitäisikö kaikki USA:n sotilaat, jotka osallistuivat siihen ja mahdollisesti vierailevat Suomessa, pidättää?
ja koskee tietysti myös brittejä, ja tanskalaisiakin siellä oli…Tanskan maassa on jotain mätää?
Ilmoita asiaton viesti
Tästä on monia näkemyksiä eri koulukunnilla.
Esimerkiksi voivatko sotilaat aina puolustaa itseään muilta sotilailta? Michael Walzer väittää, että epäoikeudenmukaista sotaa käyvän armeijan sotilaat voivat puolustautua taistelussa, mutta muut myöhemmät ajattelijat, kuten Jeff McMahan, eivät usko, että näin on, vaan väittää, kuten Helen Frowe, Tukholman keskuksen johtaja (Sodan ja rauhan etiikka), että ”voimankäytön arvioinnin periaatteet ovat samat sodassa ja sen ulkopuolella”.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen armeijassa kuulemma opetetaan, että laittomia käskyjä ei tarvitse totella. Jos siis Suomi hyökkää johonkin, niin ei saa totella käskyjä? Toisaalta Suomen laissa ei kai ole kielletty hyökkäämistä ulkomaille? Entä jos Suomi on hyökännyt johonkin, ja vetäytynyt sieltä, mutta vastustaja hyökkää nyt Suomen alueelle, ts. onko puolustautuminen sallittua?
Vaikeaksi menee…
Ilmoita asiaton viesti
”Toisaalta Suomen laissa ei kai ole kielletty hyökkäämistä ulkomaille?”
Ei varmaan. Mutta hyökkäyksestä, sodan aloittamisesta, tekee päätöksen varmaankin eduskunta hallituksen esityksestä. Aika painavat syyt pitää olla, että Eduskunta päättäisi sodan aloittamisesta, ainakaan silloin kun voitto ei ole täysin selvä, kuten esim. jonkun Karibian pikku saarivaltion valtaus 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa on lähestytty monipuolisesti kirjassa ”Oikeus kieltäytyä sotilaskäskystä” Toimittaneet Martin Scheinin ja Kirsi Tarvainen (Suomen rauhanliito … ISBN 951-9193-34-0)
Arvaukseni on, että mainitsemassasi tilanteessa ei rivisotilaalta kysytä. Asia syyllisyyskysymyksineen ratkaistaan vasta sitten, kun voittaja on selvinnyt tämän nimittämässä tuomioistuimessa.
Ilmoita asiaton viesti
Martin Scheinin………..
Ilmoita asiaton viesti