Öljyvaltio Venezuela ostaa öljynsä Iranista

Boscánin öljykentän ensimmäinen reikä (Zulia 7F-1) porattiin vuonna 1946 Venezuelan luoteisosassa Maracaibosta 40 km lounaaseen. Porarina oli amerikkalainen Richmond (→ Chevron), joka aloitti tuotannon vasta 1956 ja sitä ennen Royal Dutch Shellin Cardón öljynjalostamo ehti aloittamaan toimintansa 1949.

Presidentti Hugo Chávez järjesti niin, että kansallinen öljy-yhtiö Petróleos de Venezuela S.A. (PDVSA) tuli joko kokonaan tai yli 50% omistuksella maassa toimivien alan yritysten omistajaksi. Kolme suurinta yhtiötä Amuayn, Bajo Granden ja Cardón öljynjalostamot sulautettiin jokin aika sitten Paraguanán jalostuskompleksi, jonka laitoksista pääosa sijaitsee Falconin niemimaalla Maracaibosta koilliseen.

Venezuelan raakaöljy on laadultaan API 10,5 eli erittäin raskasta. Laskentakaava raakaöljyn API:lle (American Petroleum Institute) = (141.5/ominaispaino) – 131.5 eli jos sen API < 10, öljy on vettä raskaampaa. Kevyet laadut ovat jopa API = 30 (eli ominaispaino noin 0,87). Amerikkalainen Chevron on toistaiseksi ollut ainoa, joka on pystynyt pitämään Paraguanán jalostuskapasiteetin ylhäällä osittain siksi, että mukaan on tuotu ulkoa kevyempää raakaöljyä ja osittain omalla erikoisosaamisellaan.

Kun Trump asetti Venezuelan kauppasaartoon Chevron poistui kuvioista eikä venäläiset sen paremmin kuin iranilaisetkaan pystyneet nostamaan jalostuskapasiteettia entiselleen ja nyt Paraguanán yksiköt ovat käytännössä seisokissa ja maa ostaa öljytuotteensa Iranista ja maksuvälineenä on kulta. Vielä 2016 tuotantokapasiteetti oli 2,4 miljoonaa barrelia vuorokaudessa (b/d) , viime vuodenvaihteessa se oli enää 0,7 milj. b/d ja nyt käytännössä nolla.

(lähde: Wikipedia)

JaakkoKorpi-Anttila

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu