Sota on kaupankäynnin rajuin muoto

Entinen ulkoministeri on kovasti rasittanut nystyröitään hävittäjähankinnan tiimoilta ja todennäköisesti ripotellut hengentuotoksensa kultajyviä myös hankintaorganisaatiolle, joka varmaan kiitollisuudella ottaa ne vastaan. Hän näyttää tietävän tulevan tarpeen aikataulun paremmin kuin talvisodan syttymisen aikoinaan Cajander ja Tanner, joten jospa minäkin sorrun kiellettyyn itseajatteluun lehtien otsikoita ja lööppejä muistellessani.

Öljyn vaurastuttamana Putin polkaisi maan sotilaallisen modernisoinnin käyntiin eikä siinä ruplia tai puheita säästelty. Hyvänä esimerkkinä ovat viidennen sukupolven hävittäjähankkeet. Iso maa isot hankkeet, mutta pieni yksityiskohta oli se, mitä tehdä elinkaarensa loppupäässä olevalle kalustolle. Välimeren mannerjalustan sekä Lähi-idän öljy- ja kaasuvarat houkuttelivat jalansijan ottamista Syyriasta, missä valuuttana kävi vanhempikin sotakalusto. Rummut päristen ja tv-kameroiden surratessa sinne mentiin muutamalla viidennen sukupolven hävittäjällä ja kameroiden lähdettyä perässä tuli roppakaupalla vanhaa kalustoa, jolla sitten varsinaiset ’avustustoimet’ tehtiin. Näin hyödynnettiin vanha kalusto ja vältyttiin romutuskustannuksilta.

Kun seuraavan sukupolven kalusto alkaa olla elinkaarensa päässä, niin pienten ja heikkojen naapurien kannattaa olla tarkkana, etteivät vain mene sanomaan poikkipuoleista sanaa tai muutoin härnäämään karhua. Toiseksi tullut yleensä maksaa uushankintahinnan vanhasta kalustosta – voi voitettuja!

’Amerikka ensin’, muttei sotaan. Perinteisesti villinlännen strategia on murskaavan ja röyhkeän ylivoiman käyttö. Intiaaneille ei paljon annettu tasoitusta sivilisaation tuonnissa ja kun viime maailmansotia muistelee, niin USA tuli mukaan sotatantereelle vitkastellen vasta sitten, kun muut osapuolet olivat jo kuluttaneet itsensä lähes loppuun. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä, maailma puhuu nöyrästi voittajan kieltä.

Hävittäjähankinnassa minua erityisesti askarruttaa se, että nyt ostetaan lavetteja eikä puhuta kovinkaan paljon siitä mitä niillä viedään kohteeseen. Käykö ohjusten ja ohjusjärjestelmien kohdalla samoin kuin HVK:n kiinalaisten maskien kiirehankinnassa: maskeja tuli, mutta ne eivät käyneet mihinkään. Ohjusten kotimainen tuotanto ei käynnisty yhtä nopeasti kuin maskien ja kertakäyttösadetakkien tuotanto.

Mercator sine peccamine vix esse potest. (Rikoksetonta kauppiasta tuskin voi olla.)

JaakkoKorpi-Anttila

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu