Ensin hutkittakoon sitten tutkittakoon
Tampereen itsenäisyyspäivän tapahtumat puhuttavat. Itse viralliset juhlat olivat ohjelmaltaan ja kutsuvierasvalinnoiltaan onnistuneet, mutta jätetään rouvien leningit omaan arvoonsa ja puhtaan mellakasta.
Ikkunoiden rikkominen, virkavallan vastustaminen ja sen semmoinen mellakkarötöstely hutkittakoon lainmukaisessa järjestyksessä ja tavalla oikeusprosessien yhteydessä.
Hutkintaa mielenkiintoisempaa on kysyä ja tutkia mikä oliko näillä mellakoilla muita, motiiveja kuin pelkkä ikävystyminen? Kysyn tätä siksi, että näin saattaa olla. Ikävystyminen on sekin hyvä osahypoteesiksi.
Useimmat varmaan näkevät mellakan poliittisena, vasemmistolaisena. Jos sen sellaisena näkee, niin mitä se kertoo meidän parlamentaarisesta vasemmistostamme? Ehkä mielenosoittajat kokevat, kuten minäkin, etteivät nykyiset itseään vasemmistolaisiksi kutsuvat puolueet sitä enää perinteisessä mielessä ole. Oliko kyse nostalogiasta todellisen vasemmiston kaipuusta?
Vaikka pääministeri Katainen herjojen kohteena olikin, niin oliko hän mellakoitsijoille vain kiertoilmaus esim. Arhinmäestä? Yhteiskuntatieteilijöillä on tässä hyvä tutkimuskohde. Tutkimuksen nimeksi voisi vaikka Heikki Ylikangasta mukaillen Tie Tampereelle, vasemmisto 2013.
Tietysti mellakaa voisi myöhemmin tutkia ensi väylänä sosiaaliselle nousulle. Julkisuus tekee ainakin joistakin mellakoitsijoista julkiksia. Ura voi aueta ministeriksi asti. Tosin epäilen, että nousija ei ole mikään työväenluokan sankari, vaan keskiluokan ja tai eliitin isänmurhaa tekevä tai isän ja äidin jälkiä seuraava vesa.
Yksi oletus voisi olla, että kyse on syrjäytymisestä johtuvasta pahoinvoinnin purkautumisesta. Itse en tähän usko, sillä syrjäytyneet eivät mellakoita järjestä. Tampereen tapahtumat eivät olleet spontaaneja, vaan ennalta suunniteltuja. Ehkäpä äärivasemmisto halusi mainosta. Viime aikoina valokeilassa on enemmän tuo radikaalin aineksen oikeistolaita. Ehkä äärilaidat kilpailevat nyt nuorisosta, josta ainakin osa ja aiheesta kokee näköalattomuutta. Ainakin molemmat äärilaidat tarjoavat reipasta toimintaa. Hyvinvointiyhteiskunta on tylsä, eikä se ole edes kaikia kattava. Tasa-arvoakin tulisi jaella siten, ettei se muodostuisi tukahduttavaksi.
Demografisesti kyseessä oli kai työelämästä syrjäytyneitä (joko omasta tahdostaan tai muuten) mutta muuten aktiivisia ja sosiaalisia ihmisiä. Aatemaailma sekoitus Anarkismia ja vasemmistolaisuutta maustettu ripauksella ”antifasisteja”. Näin ainakin paikalla ollut tampeereen kirjeenvaihtajani kuvaili porukkaa..
Ilmoita asiaton viesti
Niin, reilumpi tapa olisi ollut hakea ne kansanvallanpolkijat ulos vaikka tukasta vetäen Tamperetalosta kansantribunaaliin tai totuuskomission eteen. Poliisi nyt vain sattumoisin on aina välissä.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnassa on vikaa kaikkien ryhmien mielestä. Työttömät, syrjäytetyt nuoret, joita valtaväestö yrittää lähinnä poliitikkojen kautta kyykyttää palkattoman työharjoittelun ja kaikenlaisten huuhaakurssien ja osa-aikaisten pätkätöiden, tympääntyvät varmasti tilanteeseen.
Mellakoitsijat kuitenkin onnistuivat yhdessä asiassa täydellisesti: he saivat kaiken itsenäisyyspäivän mediahuomion. Kaikenlaiset pikkurillikuvat ja hamekeikistelyt jäivät taka-alalle. Mellakoitsijat onnistuivat siinä, missä miljoona muuta Suomalaista eivät: he tekivät jotakin oikeasti sen sanomiseksi, että nykymeno *tuttaa, eivätkä vain jääneet kotiin nyyhkyttämään.
Ilmoita asiaton viesti
Eli Halisen mielestä ok okei hakata lätkämailalla hevosta, jos haluaa tuoda ärtymyksensä julki?
Ilmoita asiaton viesti
Missä mahtaa olla nyt kaikki liberaalit joiden mielestä päättäjien kuuluu pelätä kansaa ja jokaisella pitäisi olla ase.
Ilmoita asiaton viesti
He ovat itsenäisyysjuhlan krapulassa…
Ilmoita asiaton viesti
Iltalehden nettisivuilla näyttää komeilevan kaksi sakon saanutta herraa. Heidän mukaansa mellakoinnissa oli kyse halusta osoittaa mieltä valheellista yhteisöllisyyttä vastaan. Herrojen näkemys suorastaan haastaa tutkimaan Tampereen tapahtumia ilmentymänä yhteiskunnallisesta toiseudesta.
Samaisessa lehdessä Vasemmistonuorten paikallinen piirijohtaja sanoo, että ehkäpä muutama jäsen on ollut mukana, mutta piirillä ei ole asian kanssa tekemistä.
Yleensä,jos jäsenet törttöilevät järjestöltä vaaditaan toimenpiteitä. Vasemmistonuorten ei tule olla tässä asiassa poikkeus.
Ilmoita asiaton viesti
”Tietysti mellakaa voisi myöhemmin tutkia ensi väylänä sosiaaliselle nousulle.”
Tokiossa oli 60-luvun loppupuolella suuria opiskelijamellakoita – siis samoihin aikoihin kuin maailmalla muuallakin kuohui suurten ikäluokkien tullessa kapinointi-ikään.
Kurinalaisessa Japanissa, jossa olettamus on ollut, että kaikki noudattavat kaavoja ja kunnioittavat vanhoja ihmisiä jo vaistonvaraisestikin, tällainen mellakointi oli kuitenkin jotain aivan käsittämätöntä. Niiden järjestäminen ja massojen kasvattaminen niihin sekä johtaminen edellytti erikoisia taitoja. Siksi mellakoiden laannuttua japanilaiset suurkorporaatiot alkoivat kilvan ottaa yhteyttä median kuvaamiin ja esittelemiin mellakkajohtajiin, lähinnä parikymppisiin nuoriin miehiin, jotka olivat osoittaneet poikkeuksellista johtajuutta. Monet heistä ovat nyt eläkkeelle siirtymässä pitkän uran jälkeen Sonyn, Toyotan, Honda Motorsin tai Nippon Steelin hallituksista.
Ilmoita asiaton viesti