Seurapenkillä koettua ja mietittyä
Tuli käytyä Pohjanmaalla, Herättäjäjuhlissa tarkemmin. Tämä seurapenkkiin joutuminen johtuu vaimosta niin kuin useat muutkin hyvät asiat. Älkää pelätkö, ei tämä blogi uskonnollinen ole ellei sitä sellaisena halua ottaa. Onpahan kuvaus suuresta kansajuhlasta, sen tunnelmasta ja siellä kuullusta.
Nämä körttiläisten juhlat ovat sen suuntaiset, että oma erinomaisuus on syytä jättää kotiin. Shusia ja shampanjaa ei näillä festareilla ollut tarjolla, mutta ehkä sekin aika tulee. Samaa väkeä kuin Porissa ja Savonlinnassa tapaa Seinäjollakin oli. Nuoremmasta päästä moni oli käynyt kamppailun Ruisrokin ja seurakentän välillä. On hyvä, että kaiken markkinahälyn ja hypetyksen seassa on myös suvantopaikkoja kuten tällaiset tapaamiset.
Tilaisuus on lähinnä puheiden kuulemista ja yhteislaulua heränneiden omasta laulukirjasta Siionin virsistä. Sukutapahtuma, jossa tuoreinta jälkikasvua esitellään vanhemmille sukulaisilla ja nuoruuden ystäville keräsi taas ison joukon väkeä eri puolilta Suomea ja maailmaakin. Seinäjoen kauppiaitakin juhlat elvyttivät. Sää oli sen verran kolea, että Seinäjoen vaatekaupat kokivat heinäkuisen herätyksen.
Tämmöisillä juhlilla puhujina toimivat myös sellaiset, jotka ovat tulleet tunnetuksi tiukasti maallisista herätyspuheista ja jotka juhlissa voivat irrotella roolistaan ja ottaa arvopohjan mukaan arjesta puhuessaan. Yleisesti muualtakin tunnettuja puhujia olivat muun muassa peruspalveluministeri Paula Risikko ja professori Juha Siltala. Hyviä olivat kaikki puheet, vaikka joskus sitä selvää sanomaa oli, tällaisen tavallisen ihmisen, vaikeahkoa löytää uskonnollisten kielikuvien, raamattu- ja virsisiteerausten joukosta.
Olen näissä juhlissa pyrkinyt kuuntelemaan herkällä korvalla mikä kulloinkin kansaa koskettaa. Tällä kertaa kuulosti siltä, että puhujien mielestä väki on uupunutta. Puhujat vierittivät esiin joukon aikamme ihmiselle tärkeitä kysymyksiä: Onko tosiaan niin, että haluamme maailman ja yhteiskunnan, jossa väki jaetaan desiileihin ja viimeinen kymmenys raakataan? Pitääkö sosiaalidarvinismin alkaa jo kaksitoistavuotiaista? Hankkivatko voittajat itselleen ihmisinä muuta kuin pelon ja yksinäisyyden? Tässä nyt vain muutama sellainen kysymys, joita puheita kuunnellessani heräsi. Ihan hyviä kysymyksiä, mutta kysyä myös voi, miten arkea muuttaisimme. Mieleeni jäi eräs ehdotus, aloitetaan pienestä, ihan siitä vierestä. Lähimmäinen ei ole vain kilpailija, joka pitää kampittaa, vaan myös turva. Arvokkainta mitä voimme siirtää ei ole materia, vaan sukupolvien kokemus yhteenkuuluvuudesta ja välittämisestä
Joskus on aina hyvä miettiä ovatko päämäärät, joihin omassa ja yhteiskunnan elämässä pyritään oikeita? Jos ovat, niin keinoja, joilla niihin pyritään, sopisi niitäkin miettiä.
Yksi peruskysymys:”Estääkö kilpailu yhteistyön ja onko markkinatalous sekä kilpailuyhteiskunta yhteisölle mahdoton ympäristö?”
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa on satosi, L-EW, taas kerran, nyt Siionin virsien tienovilta.
Pekka Raudaskoski, primus inter pares Napapiirillä, laulaa paremmin Siinonin virret, ja osaa, kuin Internationaalin, jonka Sirolaopiston jäljiltä myös hallitsee.
Kiitos mieliala-kuvauksesta, joka taitaa olla tosi muuallakin kuin heränneiden joukoissa.
Ilmoita asiaton viesti
1# Jos nyt jotakin yhteiskuntakritiikkiä haluaa etsiä, niin ehkä se kohdistuu libertaaliin ajatteluun ja hedonistiseen elämänmuotoon ei sinänsä markkinatalouteen. Kilpailussakin on monta lajia. Kaikkissa lajejeissa tuskin kukaan voittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ohessa pastori Jaakko Heinimäen mainio kolumni viime kesältä juuri ennen Espoon Herättäjäjuhlia:
http://www.metrolive.fi/kolumnit/artikkeli/painiva…
PS. Hannu Raittilan ”Ei minulta mitään puutu” on yksi parhaista tämän vuosikymmenen suomalaisista kirjoista. Suosittelen.
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan tuota kirjasuositusta – Raittilan maalaama kuva on elähdyttävä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo herättäjäjuhlissa oli kuulemma yli 35 000 osallistujaa. Ei sanaakaan asiasta esim. TV-uutisaiheissa.
Samana viikonloppuna oli joku rockkonsertti Turussa ja siitä oli pitkä juttu pääuutisten iltalähetyksessä. Osallistujia kutakuinkin sama määrä.
Joku voi sanoa, ettei pätkääkään kiinnosta nuo kirkolliset hommat.
Minua ei pätkääkään kiinnosta joku rockkonsertti.
Jos uutisoidaan, niin olisi kohtuullista uutisoisda molemmat suuret kansan tapahtumat, tai sitten ei kumpaakaan. Olisi myös syytä uutisoida, millaista sotkua ja ympäristön roskaamista kumpikin tapahtuma jätti jälkeensä.
No, ei tartte arvailla, kun tietää.
Mukavaa, kun kerroit herättäjäjuhlista. Kansalaisrohkeutta.
Ilmoita asiaton viesti
Trapetsi #6,
vuosia sitten Herättäjäjuhlat olivat Porissa. Porin jazzin isä Jyrki Kangas oli hämmästellyt, kuinka Kirjurinluoto oli maanantaina ollut niin siiti, ettei siellä ole voinut olla kolme päivää kymmeniä tuhansia kävijöitä. Kankaan mukaan jatsien jälkien siivoaminen kestää viikosta kahteen.
Ilmoita asiaton viesti
6# ja 7# Tiedotusvälineet hoitavat tosiaan huonosti tehtävänsä tällaisten juhlien osalta. Se on vahinko, sillä niitä seuraamalla voi taitava toimittaja päästä hiukan syvemmän yhteiskunnallisenkin keskustelun jäljille ja lähemmäksi pohjavirtauksia kuin tavallisesti. Se tietysti vaatisi hiukan taustatyötä ja laajaa yleissivistystä, joista toinen vie liikaa aikaa ja toinen tuntuu olevan yhä harvinaisempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi, mutta jospa toimittajat jättävät uskonnolliset juhlat huomioimatta sen vuoksi, etteivät tiedä mitä niistä kirjoittaisivat? Jos minkäänlaista henkilökohtaista kosketuspintaa ei asiaan ole, eikä taustaa tunneta, on vaikea uskaltautua kirjoittamaan varsinkaan sellaisesta, mikä kuitenkin on monille herkkä asia. Kirjoittaminen voi jäädä (varmuuden vuoksi?) sää-, ravitsemus- ja majoitusolosuhteitten sekä lasten jäätelönsyönnin kuvausten asteelle.
Sama juttu monien muidenkin kansankokoontumisten suhteen, oli ihmisjoukko koolla sitten minkä asian vuoksi hyvänsä. Eri harrastuspiirien kokoontumisista kerrottaessa toimittajien naiivius menee juuri tuollaisen jäätelönsyönnin tasolle. Ajatellaan, ettei itse asiaan tarvitse syventyä sen kummemmin etukäteen kuin tapahtumapaikallakaan, koska a) ei itse siitä olla kiinnostuneita ja b) lukijatkaan eivät mitään tiedä, eivätkä asiasta välitä. No, eivät myöskään mitään tule tietämäänkään näiden jätskitoimittajien jutuista, joten aivan sama ne on jättää kirjoittamatta.
Mitä tulee rockfestivaaleihin, niin niistähän taas on helppo jo värikkyydessään kertoa. Sekä esiintyjistä että yleisön edustajista löytyy räväkkyyttä. Tänä päivänä toimittajat ovat myös hyvin nuoria ja osin ”ammattitaidottomia” (kunnon vanhanaikaiseen tutkivaan journalismiin verrattuina), joita kiinnostavat vain pinnalliset päiväperhoiksi jäävät asiat, eivät epätrendikkäät hengelliset asiat.
Ilmoita asiaton viesti