Suomettuminen 2014

” Monet saksalaiset luulevat yhä, että Suomi oli miehitetty – kuten Norja. Aseveljeys on monille yllätys”. Tämä lausahdus kirjailija Katja Ketun Frankfurtin kirjallisuusmessuilla antamasta haastattelusta (HS 9.10.2014), kuvaa loistavasti sitä miten maatamme ja sen historiaa maailmalla tunnetaan. Samalla se vihjaa pikkaisen myös saksankielisen maailman sivistyneistön Suomi tuntemukseen. Oletan Ketun kirjallisuuspalavereissa ja myynti tapahtumissaan kohdanneen lähinnä sivistyneistöön itsensä lukevia.

Sofi Oksanen ahdistusta suomettumiskysymyksien tulvaan on sitäkin jo aiemmin mainitussa lehdessä kuvailtu.

Suomettuminen on alkujaan saksalaislähtöinen käsite, joutumista poliittisesti riippuvaiseksi Moskovasta. Usein unohdetaan, että termillä ei ollut niinkään tarkoitus loukata Suomea, vaan vastustaa liittokansleri Willy Brandtin idänpolitiikka. Suomi oli silloisessa poliittisessa pelissä vain apukäsite.

Suomi on suurelle osaa maailmaa varsin vähän kiinnostava läntti maapallon pohjoisosissa, joka poliittisesti kiinnostaa vain silloin kun on puhe Venäjästä. Suomen poliittiset teot nähdään kauempaa vain niiden suhteessa Venäjään ja heijastuksena Venäjän politiikasta. Tästä olemme yrittäneet Sisyfoksen lailla irtautua, mutta aina on käynyt kuten ennenkin.

Sinänsä suomettuminen sana kuvaa hyvin Kekkosen ajan ulkopoliittista tilannetta. Kaikki itsenäisiä ulkopoliittisia liikkeitä harkittaessa otettiin huomioon Moskova ja ennakkoon varmistettiin, ettei siellä suututa. Suomessa suomettumiskäsite sai toisen vivahteen sillä tarkoitettiin Neuvostoliiton mielistelyä.

Nyt suomettuminen on noussut uudelleen esille Ville Niinistön ja Erkki Tuomiojan toimien ansiosta. Niinistön osalta kyse on selkeästi epäonnistuneesta sisäpoliittisesta manööveristä joka henkiseltä sisällöltään muistuttaa jälkimmäistä suomettumisen muotoa.  Maantieteellinen suunta vain muuttui. Ministeri kanteli Pravdan sijaan Financial Timesiin muun hallituksen päätöksistä. Ydinvoiman vastustamisensa Niinistö käänsi osoitukseksi hallituksen Euroopan unionin Venäjä pakotteiden linjan vastustamisesta. Niinistö tiesi hyvin, että ydinvoimalan rakentaminen on yks´hailee muille kuin lähiseudun asukkaille ja joukolle eurooppalaisia vihreitä. Euroopan unionin yhtenäisyys sen sijaan on ihan toisen kokoluokan juttu.  Kuka kerran havaitaan, sitä aina epäillään. Nyt olemme suomettumisen osalta luupin alla, mutta taas myös pelivälineenä isommassa pelissä.

Tuskinpa missään ulkoministeriössä, ei edes Moskovassa, vakavasti epäillä, että Suomi irrottaisi EU:n yhteisestä pakotelinjasta, joka ensimmäinen todellinen askel unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaan.  Suomeen kohdistunut ja sen avulla suomettumiskeskustelu voidaan nähdä nimenomaan EU:n yhtenäisyyteen kohdistuvana epäilynä ja joissain tapauksessa yhtenäisyyden vastustamisena. Jälkimmäinen sopisi Venäjälle hyvin. Millainen vaikutus suomettumiskeskustelulla on esim. Suomeen sijoituksia harkitsevien länsimaalaisten keskuudessa sitä voi vain arvailla.

Suomettuminen on jälleen esillä ja voimme olla pääministerimme tavoin käsitteen käytöstä loukkaantuneita, mutta tällä kertaa se putkahti esiin ihan omiemme toimien seurauksena. ”Saatanan tunarit” sanoi UKK aikanaan ja se sopii nykyhetkeenkin.

 

 

jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu