Nyt sitten vain odotellaan

Presidentinvaalikamppailu on loppusuoralla. Ehdolla olevat henkilöt ovat käyneet läpi julkisen läpivalaisun ja arvovalinnat, tarkoitetaan niillä sitten mitä, milloinkin, on mahdollista tehdä. Ehdokkaista on julkaistu luonne arvioita, joihin ja niiden antajiin sopii vanha sanonta toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. Poliittiseen historian arkeologit ovat kaivaneet esiin ehdokkaisen entiset teot valaisten erityisesti toimia, jotka nyt nykyvalossa ovat vähemmän imartelevia.

Seuraava presidentti palvelee Suomea ainakin kuusi seuraavaa vuotta. Maailma ja myös Suomi ovat murroksessa. Molemmat ehdokkaat sillä tavoin ulospäinsuuntautuneita, että heidän voi kuvitella kykenevän aktiiviseen toimintaan maailmannäyttämöllä eikä jäävän vain seinäkukkaseksi.

Sen jälkeen, kun Suomen kanssa pakotti poliittisen johtomme tekemään natoratkaisun maamme johtajat eri tasoilla ovat luoneet nopeasti poliittisen nahkansa, jos siihen tarvetta on ollut. Presidenttiehdokkaista Stubbin ei ole sitä tarvinnut tehdä. Suunnan vaihto tuulen mukaan ei ole poliitikolle suuri synti se on heillä geeneissä. Sellaiseen pukuun pukeudutaan mitä kulloinenkin sää vaatii.

Poliittisen sään ennustaminen on luultavasti vaikeampaa kuin varsinaisten säätieteilijöiden tehtävä, mutta selvää lienee, että maailman uusjako on käynnissä. Meille tärkeintä on EU:n ja USA:n suhde ja sen kehitys Jälkimmäisen presidentinvaalien jälkeisenä aikana. EU:n ja USA:n liittolaissuhde on nykyisen turvallisuuspolitiikkamme perusta.

Suomen ulkopolitiikan hoidossa yhä tärkeämpi asia on, millaisia linjoja yhä tärkeämmäksi muodostuva EU:n hapuillen syntyvä ulko- ja turvallisuuspolitiikka ottaa.  Suomella on paikkansa vaikuttaa unionissamme sen ulkosuhteisiin ja siltä osin presidentillä on rooli myös unionia koskevassa päätöksenteossa.

Jokaisessa maassa sen kansalaisilla on hiukan todellisuutta suuremmat luulot itsestään. Suomi on vahva valtio varsinkin kokoonsa nähden, mutta vain kokoonsa. Maailman murrostilan yksi oire on Venäjän imperialismin renessanssi. Venäjän tavoitteista on erilaisia aavisteluja, mutta tsaarien rajat laajimmillaan ovat yksi niistä. Suomi on poliittiselta asemaltaan rajamaa, vaikka kulttuuriperimältään enimmäkseen Pohjoismaa. Roolimme on ennen kaikkea olla osa uutta ”Cordon sanitairea”.

Venäjä, joka meille on kohtalon kysymys, Ei enää ole maailmassa se kovin peluri. Venäjän suhde Kiinaan on kiinnostava. Muodostuuko suhteesta samanlainen kuin Euroopan unionin ja Yhdysvaltain suhde on? Kyseisten valtioiden suhde on historian kuluessa ollut ongelmia täynnä ja varmasti Kiinassakin on vanhoja karttoja, jotka tarvittaessa kaivetaan esiin. Kilpailu Tyynellä valtamerellä USA:n kansa lienee nyt ajankohtaisempaa. Euroopalle Kiinalle kumartaminen näyttänee Yhdysvalloille hiukan toisenlaiselta.

Kilpailua, jossa mekin olemme unionimaana mukana, on kamppailu kehittyvien maiden sieluista, raaka-aineista ja markkinoista. Euroopan heikkous, mutta myös etu on joidenkin jäsenmaiden siirtomaa perintö. Miten korjata siirtomaa-ajasta kumpuava ylisukupolvinen katkeruus ja ongelmat ovat meitä lähinnä olevassa Afrikassa unionillemme ensiarvoinen asia. Afrikassa ja Latinalaisessa -Amerikassa länsi kilpaillee Kiinan ja Venäjän kanssa. BRICS- liittouman merkitys on vielä kovasti auki. Maita sitoo yhteen lähinnä lännen karsastaminen, mutta koviakin kiistoja niiden välillä on.

Presidentinvaali käydään kuitenkin lopulta enimmäkseen ideologisena valintana keskustaoikeiston ja vihervasemmiston välillä. Kumpikaan ehdokas ei edusta näiden ryhmittymien äärilaitaa, joten muillakin tekijöillä on merkityksensä. Stubb on kouluttautunut, verkottunut ja esiintymiskykyinen presidentinrooliin, mutta kyllä Haavistollekin jatkossa paikka löytynee, jos nyt ei onnista.