Entäs nyt Eurooppa?

Sitä kuullaan kansojen elämässä, jolla on voimaa. Suurvalta blokkien välillä se tarkoittaa sotilaallista voimaa. Taloudellinen voima on sekin tärkeää, mutta käyttökohteensa laadusta riippuvaista. Moraalinen voima jää kauaksi näistä, kun pelataan kovaa peliä.

Afganistanin tapahtumien, itse asiassa Yhdysvaltain sen yhteydessä osoittaman käytöksen jälkeen, eurooppalaisille lienee käynyt selväksi, että meidänkin ”tartis tehdä jotain”.

Sotilaallisella puolella henkilöstöä Euroopan unionin maissa riittää ja materiaalista valmiutta on ja sitä voidaan kohtuu nopeasti lisätä, jotta USA:sta riippumatonta uskottavuutta syntyisi. Ongelmana on tahto.

Euroopan unionin kehittäminen muistuttaa suomalaisia kuntauudistuprojekteja hitaudessaan ja soten kaltaisine palauudistuksineen.

On selvää, että unionin sotilaallisen iskuvoiman luominen, yhteinen maahanmuuttopolitiikka, pakolaispolitiikka taakankantoineen ja muille suoritettavien Eurooppaan pyrkivien pysäyttämisrahojen osalta on vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on 27 unionimaan valtaapitäville, sillä valtaa pitäisi luovuttaa omista käsistä unionin päättäjille. Vaikeaa se on unionin jäsenten kansalaisillekin, jotka usein kuvittelevat maansa selviävän omin avuin maailman uhkista ja murroksista.

Mitään merkittävää unionin kehittämisessä tuskin tapahtuu ennen kuin Ranskan presidentinvaalit ja Saksan liittopäivävaalit on käyty ja nähty mihin suuntaan ja millä voimalla voittajat haluavat unionia kehittää. Tietenkin muillakin jäsenmailla on sanottavansa, mutta Ranskalla on ydinase ja Saksalla riittävästi rahaa uskottavuuden luomiseen blokkitasolla.

Omana blokkinaan, tosin varmasti useimmiten Yhdysvaltain kanssa, unionia kiinnostaa erityisesti eurooppalaiset maat, jotka pyrkivät unionin jäsenyyteen ja niiden tukeminen Venäjän aggression torjumisessa. Toinen suunta on Afrikka, jonka siirtolaistulvaa pelätään, mutta jossa eurooppalaisilla on paljon taloudellisia etuja ja orastavaa kilpailua Kiinan kanssa. Esim. Mali ja Mosambik ovat maita, joihin meiltäkin on sotilaita lähdössä lisää tai ihan uutena tehtävänä. Mali ja Mosambik tuntuvat ehkä kaukaisilta, mutta panoksemme auttaa ennen kaikkea unionikumppaniamme Ranskaa ja se lienee näiden joukkojen tehtävän poliittinen ydin.

Tasavallan Presidentti on puhunut siitä, että tehtyjen kansainvälisten pakolaissopimusten tulkinnassa on alkanut esiintyä melkoista horjuvuutta ja eikä niiden uudistaminen ole näköpiirissä. Se merkitsee enemmän piikkilankoja ja muureja unionin rajoilla eli kohti Euroopan-linnoitusta mennään, nyt lienee kysymys vain siitä tehdäänkö se järjestäytyneesti yhdessä vai sekavasti kukin 27 omalla tavallaan samaan malliin kuin koronaa on hoidettu.

 

+4
jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu