Hoivaa joudutaan hakemaan rajojen takaa

Eivät taida kotimaiset voimavarat riittää, kun ikääntyminen iskee koko painollaan tulevien hyvinvointialueiden ja vanhempien asiakkaiden huoleksi. Apua olisi ainakin osittain saatavissa ulkomailta, mutta kelpaako se ja riittävätkö asiakkaiden rahat julkista tarjontaa parempiin palveluihin?

 

Hyvinvointialue vaalit luuravat muutaman kuukauden takana. Alueille säädetyt tehtävä tulevat todennäköisesti ylittämään niille annetut voimavarat monilla eri osa-alueilla. Siksi nyt tähyillään kolmannen sektorin, neljännen sektorin ja omaisten puoleen. Toki palveluja hankittaisiin hankesopimuksin myös yrityksiltä. Lisäksi palvelusetelit ja palvelubudjetit tulevat pakosta käyttöön. Millaista laatua hyvinvointipalvelun rahoilla yksityissektorilta saa, siitä ohjeet antaisi hyvinvointialue. Jos muuta haluat, niin itse maksat.

 

Erityisen tärkeä hyvinvointialueiden muodostaminen on ikäihmisille, jotka tulevat olemaan suuri, ehkä suurin osa sen asiakkaista. Kotihoidon palvelut, ympärivuorokautinen palveluasuminen, vaativa päivätoiminta jne. tulevat olemaan Uudellamaalla hyvinvointialueen heiniä, yleislääkäri tasoisen terveydenhoidon lisäksi.

 

Kunnalle jää sitten kunnossapitotehtävät kuten fyysistä ja henkistä tukea tarjoavat julkiset palvelut, jumpat, kirjastot, opistot jne.

 

Ongelmaksi tulee muodostumaan henkilöstöpula riippumatta koulutustason vaatimuksista. Kyse on sekä palkasta että työn luonteesta. Pulaa henkilöstöstä on jo nyt.  Pula tuskin kokonaan poistuu koulutusmääriä lisäämällä. Terveys- ja sosiaaliala on suuri työllistäjä, niin suuri, että isommat palkkaremontit jäävät sen osalta haaveeksi. Ainakin jos ajatellaan nykyistä työmarkkinoiden toimintatapaa ja niiden tarrautumista olemassa oleviin palkkahierarkioihin.

 

Tiedän, että ”piikayhteiskunta” on käsite, jonka eteen vielä tulemme, kun hoivaa aletaan etsiä palkkaamalla hoivaa tarjoavia työntekijöitä ulkomailta, nykyisten kausityöntekijöiden tapaan. Näin kuulemma eteläeurooppalaiset laajasti tekevät usein tarjoamalla huoneen ja pientä palkkaa. Työsuojelulle tämä tulee olemaan haaste, kuten kausityöntekijät nykyään.

 

Se on selvää, että unionimaistakin auttavia käsiä riittäisi, jos heitä haluttaisiin hakea, unionin ulkopuolelta sitä enemmänkin. Mikään tasa-arvoa lisäävä ratkaisu tämä tuskin olisi, mutta tarjoaa mahdollisuuden niille, joilla on siihen varaa.

 

Voitaisiinko henkilöstöongelman hoitaa kantasuomalaisin voimin? En oikein usko, että halukkuus suuntautua hyvinvointialueiden tarjoamille aloille on nopeasti, jos lainkaan nostettavissa nykytasosta, jo aiemmin mainituista syistä.

 

Se mistä ikäihmiset nykyisin tuntuvat valittavan on erityisesti terveydenhuoltopalvelujen tavoitettavuus. Vastaanotolle pääsy voi olla ulkoistettujen puhelinpalvelujen takana ja luvattu vastasoitto voi antaa odottaa itseään. Nettivarauksen suorittaminen ylittää monen kärsivällisyyden rajan puuttuvalla käyttäjäystävyydellään. Nämä pari asiaa lienevät niitä, joista vaaleissa puhutaan. Ehkä ne ovat korjattavuuden rajoissa.

 

 

+1
jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu