Iso hallinnonuudistus arveluttaa

Sunnuntaina otetaan askel tuntemattomaan

Sunnuntaina käydään vaaleihin, se on selvää, mutta sen jälkeinen tulevaisuus on varsin utuinen, hiukan pelottavakin. Onko lopputuloksena alueellisen eriarvoisuuden lisääntyminen vai tasa-arvolla perusteltu moolokinkita maksukykyisille veronmaksajille?

Hyvinvointialueiden rahoituksen on luvannut valtio hoitaa. Näinköhän on, menoja tulee olemaan monenlaisia. Alueet eivät lähde samalta viivalta, edes nyt tarjoilla olevan hoidon suhteen. Jotkut alueet ovat ymmärtäneet harjoitella tulevaa siirtämällä jo aiemmin palveluita kuntayhtymille. Näin myös meillä Keski-Uudellamaalla. Toisin paikoin edessä on raskas savotta.

Kuntayhtymässä valtaa pitävät kuntapäättäjien edustajat. Hyvinvointialueille äänestäjät valitsevat suoraan valtaa käyttävät valtuustot. Voi pohtia syrjäyttävätkö hyvinvointialueet ja missä määrin kunnat?

Pelkona on, että ennen kuin varsinaisia asiakkaita/asukkaita ehditään ajatella, käydään taistelu puolueiden, ammattiryhmien ja kotipaikkaansa puolustavien edustajien välillä pitkä ja katkera kamppailu. Sosiaalitoimi, terveydenhuolto ja pelastustoimi joutuvat nekin vahtimaan rooliaan. Hyvinvointi alue ei ole vain terveydenhuoltoa tarkoittava. Yksinkertaistaen ylilääkäri ei ole sellainen titteli, joka tuommoisen alueen johtajalle sopii. Hyvinvointialueuudistus on ennen kaikkea hallintouudistus.

Uudistuksen tarkoituksen on pitää kulut kurissa. Ainakaan aluksi näin ei käy, jos käy koskaan. Yksittäisenä tekijänä jo väestörakenne puhuu sitä vastaan, että säästöjä muutamaan vuosikymmeneen saataisiin. Väestörakenne puhuu sitäkin vastaan, että digitoimin ihmeitä saataisiin aikaan. Lisäksi nyt käytössä olevien digijärjestelmien viidakon perkaaminen maksaa ja vie aikaa, jos siihen edes joskus päästään.

Työmarkkinaneuvottelut luovat nekin kustannuspainetta, mutta niistäkin riippumatta nykyisten pientenkin palkkojen harmonisointi tulee maksamaan. Aikaisempi käytäntö kuntaliitoksista osoittaa, että palkat tasoitetaan nimikkeen korkeimman palkan mukaan.

Odotettavissa on myös kilpailu työvoimasta, ei vaan yksityissektorin kanssa vaan myös hyvinvointialueiden kesken. Kilpailussa rahaakin tärkeämpää voivat olla tarjotut työolot ja se on vaikeaa varsinkin silloin, jos perinteet ovat kovin hierarkkiset.

Yksityispuolella on silläkin varmasti sopeutumista edessä, mutta sillä on työterveyshuolto ja joukko uskollisia asiakkaita, jotka eri syistä vierastavat julkisia palveluja erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta.

Itse odotan seuraavan hallituksen mukanaan tuomaa korjaussarjaa hyvinvointialueitten osalta, kun kokemuksia 2023 alkavasta hyvinvointialueiden toiminnasta saadaan. Sen antamisessa ei kuitenkaan kannata hötkyillä.