Kiinalainen juttu

Euroopalla on pulma kaupankäynnissään. Sitä voisi kutsua kiinalaiseksi jutuksi, koska se suurelta osaltaan liittyy Kiinaan.

Vanhaan hyvään aikaan, siis muutama vuosikymmen sitten, eurooppalaiset liikemiehet, suomalaiset mukaan lukien, siirsivät valmistusta ja uusinvestointejaan Kiinan. Työ oli halpaa ja kuljetuksetkin halpoja. Houkuttelevaa kieltämättä. Nyt sitten ovat sellaiset ongelmat käsissä, joita ei osattu tai haluttu ennakoida.

Rahtialus poikittain Suezin kanavassa kertoi hyvin kuinka riippuvaisia Kiinasta ja muistakin Aasian maista olemme. Kiinan arvot eivät ole samanlaiset kuin useimmilla eurooppalaisilla ja transatlanttisilla ystävillämme. Poliittiset riskit alkavat nyt toteutua.

Poliittisia riskejä on myös Venäjässä, jonka kautta maitse tai jonka rannikkoa pitkin tavaroita voitaisiin kuljettaa välttäen Afrikan kiertäminen.

Se mikä koskee Kiinaan näyttää yhä lisääntyvässä määrin koskevan valitettavasti myös Intiaa.

Suezin tukkeutumisen ja yritystoimintaa haittaavien poliittisluonteisten kaupallisten esteiden lisäksi myös pandemia antaa sekin opetuksensa. Tuotannon hajautuksella ja varastoinnilla on paikkansa vielä tässä globaalissa taloudessa.

Suomen ulkoministeriö, joka äskettäin puhutteli Kiinan suurlähettilästä, julkaisi juuri myös Afrikkaa koskevan kannanoton, jossa korostettiin kauppaa ensisijaisena kehitysyhteistyön asemasta.  Voi sanoa lopultakin. Afrikalla alkaa olla houkuttelevasti tietotaitoa sellaisiin tehtäviin, joiden takia Kiinaan alkujaan mentiin.  Edullista työvoimaa riittää työttömyyden riivaamassa maanosassa ja kasvavia markkinoita.  Afrikka on lähellä ja sen elintasonnostaminen on myös turvallisuuteen liittyvä asia.

Miten kukin maa kohtelee kansalaisiaan ei historian saatossa ole se ykkösjuttu. Suomesta muistan lukeneeni vai Itä-Karjalan puunhakkuisiin liittyneen yrityksemme, jossa pyrimme estämää Venäjän puutavaran vientiä sen hakkuissa käyttämän pakkotyövoiman johdosta. Sotien jälkeen tällainen moralisointi jouduttiin unohtamaan.

Nyt puhutaan eurooppalaisista arvoista, joista poliitikot ja valistunut ostava yleisö ovat kiinnostuneet ja jotka ohjaavat mahdollisesti ostajien valintoja. Meidänkin yrityksemme ottavat arvokysymykset ehkä ensisijaisesti huomioon siitä pelosta, että joutuvat USA:n mustalle listalle ja pankkitoiminnot menevät sen myötä vaikeiksi. Pari suomalaisnimeä on tälle listalle jo päässyt.

Ihmisoikeuksien puutteen nousu kauppaa hankaloittavaksi tekijäksi on herättänyt myös kritiikkiä arvostelun kohteeksi joutuneissa maissa. Kritiikki lähtee kansallisesta suvereniteetista, joka tässä yhteydessä sisältää ajatuksen, ettei muille kuulu miten hallitus kansaa kohtelee. Asia on vaikea, kun eräät tällaiset maat kuuluvat vakituisina jäseninä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon kaikenlaisista periaatejulistuksista huolimatta.