Maailma on odottavassa tilassa

Ranskan vaalit käytiin juuri, Yhdistyneiden Kuningaskuntien vaalit äskettäin, eurovaaleista on jo aikaa ja Yhdysvaltain vaalit ovat vasta tulossa. Maailman politiikassa eletään odotuksen aikaa Naton kokoontuessa juhlakokoukseensa Washingtonissa.

Mitään mullistavaa Washingtonin kokouksesta ei ole odotettavissa, mutta ehkä tuleviin Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokasasetteluun liittyvää hyvin varovaista käytäväkeskustelua, jolla suurvallan kyseessä ollessa tuskin on kovin suurta vaikuttavuutta. Tilaisuus mielipiteiden vaihtoon kuitenkin Washingtonissa on syntynyt.

Nyt käydyistä valtiollisista vaaleista Yhdistyneiden Kuningaskuntien vaalitulos ei näytä muuttavan sen politiikkaa meidän kannaltamme tärkeimmässä asiassa Venäjän aggression torjunnassa.

Ranskassa presidentti päättää ulkopolitiikasta. Macronin asema on heikentynyt eurooppalaisena johtajana, mutta silti hän johtaa ydinasevaltiota ja sillä on merkityksensä. Eurooppa etsii nyt uutta johtajaksi koettua Macronin tappion jälkeen, ehkä jos toiselle kaudelle pääsee Ursula von der Leyen osoittautuu yhdistäväksi vetäjäksi. Tosin jäsenvaltioiden päättäjissä on varmasti sellaisia, jotka haluaisivat tällaisena esiintyä.

Japanin turvallisuuspoliittinen aktiivisuus on lisääntynyt merkittävästi. Viimeisin näyttö tästä on puolustusliitto Filippiinien kanssa. Yhdysvaltain liittolaisina meidänkin tulee kiinnittää yhä enemmän Kiinan rooliin ja tavoitteisiin. Ehkä yritystemmekin kannattaisi ottaa oppia Venäjän kokemuksistamme, vaikka kuinka houkuttelevat Kiinan markkinat ovatkin. Muutosta Kiinassa eivät aikaansaa muut kuin kiinalaiset itse, vaikka vaikuttamaan pyrkisi kuinka hyväntahtoinen korkean tason poliittinen influensseri.

Tällaisen maailmapolitiikan odotusaikana, meillä käydään itsetutkiskelua siitä, miksi suhdettamme Venäjään kutsuisimme. Keskustelu on ymmärrettävää, sillä sanoilla on painoarvonsa, Karhuakin jotkut kutsuisivat mieluimmin mesikämmeneksi. Presidentin toteamuksen, ettemme ole sodassa, voi nähdä tässäkin valossa, rauhoitteluna. Ehkäpä Suomen ja muun Lännen suhdetta Venäjään voisi, hiukan sarkastisesti kutsua, hybrididiplomatian tilaksi.

Kotimaassa eräänlainen aikakausi saa päätöksen, jos eduskunta saa hyväksytyksi ”käännytyslain”. En usko, että kaikkien keskusteluun osallistujien motiivit olisivat vain moraaliasia ja kansainvälisiin sopimuksiin liittyviä, vaan epäillen ilmassa olleen tunkkaisia tuulahduksia osan viime vuosisadan lopun suomalaisen yhteiskunnallista keskustelua hallinneista näkemyksistä. Tietenkin mukana on myös suhtautumisesta yleensä siirtolaisuuteen ja pakolaisuuteen vieraiden pelon ilmentymänä,

Uskon mahdollisesti hyväksyttävän lain merkitykseen viestinä Venäjälle ja jos tieto siitä kulkee myös Suomen kautta länteen pyrkiville. Laki sinänsä tuskin tässä tarkoitettua hybriditoimintaa pysäyttää, jos sitä Venäjä haluaa harjoittaa. Euroopan unioni tarvitsee yhteiset säännöt itärajalle.

 

jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu