Marinin hallitus tienhaarassa

Sanna Marinin hallituksen jälkimaine riippuu lähipäivinä tehtävistä päätöksistä. Avataanko Suomi, kuinka paljon ja missä ajassa. Päätöksistä riippuu, muistetaanko hallitus sairauden tukahduttajana vai syyllisenä taloudelliseen katastrofiin ja kansakunnan henkiseen floppiin.

Sanotaan, että päätökset tehdään asiantuntija vetoisesti. Asiantuntijoiden mielipiteet näyttävät vaihtelevan, melkoisesti, puhujasta riippuen. Aivan selvää kuvaa pandemian kehityksestä ja itse taudista näytä olevan. Siitä sen sijaan on selvää näyttöä, miten yhteiskunnan sulkeminen vaikuttaa. Tuskin erehdyn, jos ennakoin, että sulkeutumisen jatkamisen seuraukset ovat yhteiskunnan kannalta raskaammat, myös poliittisesti, kuin yhteiskunnan avaaminen.

Normaaliin elämään voitaisiin hyvinkin palata avaamalla kirjastot ja museot ja pikkuhiljaa baarit ja ravintolat. Sisään otettavaa väkimäärää voitaisiin haluttaessa rajoittaa ja määrätä suojainpakko joillekin paikolle herkimpien mieltä rauhoittamaan. Loppujen oppilaitosten avaaminen pitäisi sekin toteuttaa.

Nopea avautuminen, rajojen avaaminen työmatkoille ainakin Schengen alueelle, edellyttää tietysti vastavuoroisuutta, mutta ainakin Viro lienee tähän valmis. Hallitus teki taannoin mokan estäessään työmatkaliikenteen Suomen ja Viron välillä. Se näytti Tallinnasta pahalta veljeskansan hylkäämiseltä. Jos työmatkailu pää saadaan auki muuallekin, niin se auttaisi paljon. Suomen viennistä iso osa on huoltohommia. Italian ja Espanjan tautitilanne on sen verran helpottunut, ettei ainakaan Schengen maista tapahtuva työmatkailu meille taida meille valtaisaa uhkaa aiheuttaa.

Maan avaamisella on riskinsä, mutta tuskinpa Marinin hallituksen nyt voimassa olevilla päätöksillä ja suosituksilla pandemiaa tukahdutetaan, ainoastaan hidastetaan aiheuttaen mahdollisesti pahemman yhteiskunnallisen ongelman. Valtuuslain jatkaminen tuntuu sekin jo kyseenalaiselta.