Marinin puolueella edessään tosi vaikeita ratkaisuja

Potilasturvalaki, hoitajamitoitus, työmarkkinaratkaisut yhdessä Ukrainassa käytävän sodan elinkustannuksia nostavien saattavat ratkaista huhtikuun eduskuntavaalit. Aikaa on, mutta asiat ovat isoja.

Erityisen uhkaavia näköpiirissä olevat ongelmat ovat pääministeripuolueelle, joka yrittää pitää ehkä liiaksikin hallitustaan koossa ja saa niskaansa enemmistön syytöksistä, jos asiat menevät pieleen.

Uhkista ensimmäisenä tulee esiin potilasturvallisuuslaki, ja terveydenhuoltoalan ammattijärjestöjen valitsema työtaistelumuoto. Keitä politiikan tasolla syytetään, jos teho-osastojen sulkemista ei ajoissa vältetä. Vastakkain ovat ihmishenget ja lakko-oikeus. Joku voisi kysyä ovatko ihmishenget sopiva hinta hallituksen koossapysymiselle vai olisiko pääministerin tullut ajoissa tullut osoittaa potilasturvalakia vastustaville ovea.

Samaan asiaa liittyy myös demareilla sisäinen arvovalta kysymys ja ratkaisu heijastuu suhteessa ay-liikkeeseen. Lakko-oikeus on tärkeä asia ay-liikkeelle ja koko yhteiskunnallemme. Sen tilapäinenkin rajoittaminen rikkoo vähintään totuttuja asetelmia romahduttaa jo muutenkin murenevaa konsensusta.

Erityisesti sosialidemokraattien ajama mekaaninen hoitajamitoitus hoivakoteihin ei toteudu nykyisellä aikataululla ja tuskin koskaan, ellei alan houkuttelevuutta kyetä lisäämään. Hoivakodit kaipaavat erityisesti empaattisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä, joilla on korkea motivaatio vanhusten hoivaan.

Kuka tahansa ei siihen hommaan sovi, Tarvitaan muitakin ja vaikeammin hankittavia keinoja kuin työvoimapoliittinen ohjaus ja koulutuksen lisääminen. Oppositio on tehnyt asiasta välikysymyksen aiheesta ja vastauksia odotetaan kiinnostuneina.

Demareille hoitajamitoituksen lykkääminen on tappio. Todennäköisempää on, että hoivakotien hoitajamitoitusta joudutaan tarkastelemaan laitos laitokselta asiakkaiden vaativuuden mukaan.

Ammattiliittojen johtojen, ei tosin kaikkien, kytkökset sosialidemokraattiseen puolueeseen ovat pitkälti ollut tunnettu asia. Demareiden ollessa vallassa vallankahvassa on totuttu siihen, että valtiovalta ei juuri liittoja uhmaa. Terveydenhoitoalan palkkaratkaisu on kytköksissä muuhun julkisenalan palkkaukseen ja myös yksityispuolen tuleviin sopimuksiin.

Terveydenhuoltoala on pitkään kokenut, että sen asema suomalaisessa palkkahierarkiassa on liian alhainen. Jo vuosia sitten sairaanhoitajan ja insinöörin koulutuksen pituutta ja palkkaa on vertailtu ja tasa-arvoista kohtelua palkkauksessa vaadittu. Hoitajaliitoille on riittänyt ymmärrystä yleisön ja poliitikkojen keskuudessa. Myötätunnolla tätä ei ratkaista. Vientialat katsovat, että ne ovat Suomen veturi ja siksi myös palkkajohtajia.

Kytky hoitoalojen ja muun julkisen sektorin välillä on edelleen olemassa, vaikka se tuskin aikamme vaatimuksia vastaa. Hallitus, joka sote uudistuksen myötä muuttuu terveys- ja sosiaalialan palkoissa osapuoleksi, veronmaksajien edustajana, joutuu tekemään valinnanpalkkainflaation purskahtamisen ja sos.dem. taustaisten naisvaltaisten liittojohtajien toiveiden välillä. Valitsi Marin kummat vaan, lunta tulee tupaan.

Inflaatio pistää kotitaloudet ahtaalle. Suomi ei ole immuuni, sille mitä maailmalla tapahtuu taloudellisten vaikutustenkin osalta. Sopeutuminen vaatii tämän ymmärtämistä.

Viime gallupissa demareilla oli ihan siedettävä tulos. Politiikka on nykyään kovin henkilöitynyttä ja jakautunutta peruskannattajiin ja liikkuviin äänestäjiin. Sosialidemokraattien kannatusta selittänee se, että Marin lienee erityisesti liikkuvien äänestäjien suosikki. Sosialidemokraatit ovat nyt galluppien kakkospuolue, mutta asema on nyt katkolla.

Gallupien ykköspuolueella kokoomuksella oli aikanaan vaalilause ”Kokoomus on turvallisempi”. Tämä lause saattaa vastata äänestäjien kuvaa puolueesta nytkin ja kokoomus pääsee valitsemaan kumppaninsa seuraavaan hallitukseen. Valinta riippuu pitkälti uskoakseni siitä millaisia vaikutuksia Marinin hallituksen loppumetreillä tehdään ja mitä äänestäjät niistä tuumaavat. Enemmistöhallitukseen varmasti pyritään.