Millainen presidentti tarvitaan?
Tarvitsemme ennen kaikkea presidentin, joka palvelee parhaiten Bidenin jälkeisessä ajassa. Realistit tuskin odottavat, että Bidenin aika jatkuisi enää pitkään. Ei ehkä ehdokkaaksikaan asti.
Jos Yhdysvaltain presidentiksi valitaan demokraatti, niin se lienee helpotus, ei ainoastaan Suomelle vaan muullekin läntiselle maailmalle ja sellaisen presidentin kanssa meidän kärkiehdokkaillamme ei taitaisi olla huolen häivääkään.
Mutta entä, jos Yhdysvaltain presidentiksi valittaisiin republikaani. Nyt esillä olevista ehdokkaista Niki Haley lienee ainoa, jonka valinta ei suurempaa huolta aiheuttaisi. Trumpista on kokemusta ja hänen valintansa toisi jännitystä elämään koko läntisessä maailmassa. Ron DeSantis lienee osittain kirjoittamaton lehti USA:n liittolaisten kannalta.
Varmuuden vuoksi kahden välinen puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa olisi syytä saada aikaan ennen kuin siellä valta vaihtuu. Asia ei kuitenkaan vain meistä kiinni, mutta yrittää kannattaa.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ulkopolitiikka tuskin näyttelee pääosaa. Kiina saattaa olla se, joka suurta äänestäjämassaa kiinnostaa ja sekin ensi sijassa taloudellisena kilpailijana. Arvoilla on niilläkin ehkä suurempi painoarvo Valloissa, kuin meillä monessakin mielessä maallistuneessa läntisessä Euroopassa.
Oli meillä sitten kuinka vahvoja mielipiteitä tahansa, Yhdysvaltain valituksi tulevasta presidentistä, tulevan presidenttimme on tultava hänen ja myös valittavan kongressin kanssa toimeen.
Olemme nyt Naton jäsenmaa, pieni sellainen, pitkällä itärajalla. Ei ole samantekevää millainen mies tai nainen ulkopolitiikkaamme ohjastaa ja suhteita Yhdysvaltoihin ylläpitää.
”Tarvitsemme ennen kaikkea presidentin, joka palvelee parhaiten Bidenin jälkeisessä ajassa.”
Jos käy niin että Bidenin kunto ei riitä katkaisemaan maaliviivaa (ehkä ei edes lähtölinjaa), vain ihme pelastaa meidät Trumpilta. Demokraatit eivät ehdi ryhmittäytyä uuden kandidaatin taakse.
Ja jos Trump on seuraava USAn presidentti, voi Suomen kannalta olla melkein sama kuka Suomen presidenttinä istuu. Juuri mitään USAn suuntaan ei olisi tehtävissä. EU-suhteiden vaalijana Stubb, Haavisto ja Rehn lienevät tasaväkisiä. Venäjän suuntaan Stubbilla lienee parhaat kontaktit, mutta olisiko niistä iloa?
Trump todennäköisesti tekisi diilin Putinin tai hänen seuraajansa kanssa (brittitutkija juuri arvioi että Putin joutuu syrjäytetyksi ennen sodan päättymistä) Ukrainan konflikti joko jäätyisi tai tynkä-Ukraina jäisi pitkittyneen uhan alle.
USAn ja EUn suhteet olisivat koetuksella. USA voisi myös vähentää rooliaan Natossa.
Erityistä Kiina-korttia ei liene kenelläkään pressaehdokkaista. Britannian suuntaan Stubbilla ehkä paras tuntuma.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisin, että demokraattien piirissä on vaihtoehto B selkeästi suunniteltu Bidenin vetäytymisen varalle. Sitä ei vielä hygieenisyyssyistä ole tuotu julki.
Ja kun valtaosa demokraattien äänestäjistä kuitenkin haluaa lähinnä äänestää Trumpia vastaan, riittää, että demokraateilla on vaalipäivänä joku uskottava kandidaatti tarjolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei riitä että pieni sisäpiiri on tehnyt plan B:n. Ryhmittymisellä uuden ehdokkaan taakse tarkoitan ei vain koko poliittista koneistoa, myös kampanjamarkkinointia – ja loppukädessä äänestäjiä,
Ilmoita asiaton viesti
Noin lähtökohtaisesti Suomelle kelpaa ’normaali’ presidentti – sellainen, jolla ei ole aikaisempaa taakkaa yhteistyövaltioiden suhteen. Jos Trump tai vastaava tulisi USA:ssa valtaan, niin sitten tarvittaisiin jo kykyä nuoleskeluun. Siihen saakka kun USA:ssa valitaan järkevä henkilö.
Jokainen voi tutkiskella kuka kandidaateista täyttäisi kriteerit. Kun katsoo gallup -tuloksia, niin kansa on jo ehkä asiaa jo ajatellutkin?
Ilmoita asiaton viesti
Normaali kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi tarvitsee presidentin, joka ei pane vastaan, kun valtaoikeudet päätetään riisua. Me ei tarvita Niinistön tyyppistä pönöttävää presidenttiä, jolle Nato-huippukokoustaminen on kunniakysymys ja itsetunnon olemassa olon edellytys.
Ilmoita asiaton viesti
Omana kommenttina blogistin otsikon kysymykseen: Ei oikeastaan minkäänlaista. Pääministeri voisi riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko todella sitä mieltä, että viime vuosien aikana Sanna olisi yksin riittänyt?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio. Mutta olen sitä mieltä että varsinkin nykytilanteessa jossa ollaan Natossa, Suomen nykyinen ”vallanjako” ei toimi kuten pitäisi. Järkevintä olisi siirtää presidentti formaaliseksi figuuriksi jonka eduskunta valitsee, tai lopettaa koko instituutio kolmine residensseineen.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentin ulkopoliittinen johtajuus on mielestäni hyvä asia, koska se on tärkein sektori vallankäytössä, kun ajatellaan valtakunnan tulevaisuutta pitemmällä tähtäimellä.
Pääministeri, kuten ulkoministerikin, ovat liian sidoksissa ”tärkeään” päivänpoliittiseen kädenvääntöön rasismista, aamiaismuroista, paidan hihoista j.n.e. Kun presidentti on kansan suoralla vaalilla valitsema kuudeksi vuodeksi kerrallaan eduskunnasta tai hallituksista riippumatta, se antaa hyvää monipuolisuutta demokratian toteutuksessa. Monethan vaativat (epärealistisesti tosin) että eduskuntakin pitäisi ”syrjäyttää” suorien kansanvaalien kautta.
Eli kannatan nykyisen perustuslain tarkoitusta presidentin ja valtioneuvoston yhteistyön osalta, mutta olen myös sitä mieltä, että tuota kohtaa voisi perustuslaissa hiukan tarkentaa, jotta silloin tällöin aistittavissa ollut kissanhännäveto jäisi pois.
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt henkilökohtaisuuksiin mennään, mitä arvelet Juha – olisimmeko nyt Natossa jos presidenttinä olisi Tarja Halonen?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea ottaa kontaa puhtaan jossittelun puitteissa. Mutta kun ajatellaan kuinka vastahakoisesti sekä Marin että Niinistö tuntuivat suhtautuvan NATO-jäsenyyshakemuksen jättämiseen vielä joitakin kuukausia ennen kuin se jätettiin, niin ei ole poissuljettu ajatus sekään, että Halostakin olisi pystytty asiassa lieasta vetämään, kun tarve vaatisi.
Ilmoita asiaton viesti