Orpo, Tavio, Essayah ja Lindtman

Saako ulkopolitiikasta olla erimieltä? Demokratiassa semmoinen on sallittua ja meilläkin mielipiteenvapaus on kasvanut niin, että ihan kaikkea ei pidetä isänmaata uhkaavana toisinajatteluna. Ei enää suolle viedä ja puulla päähän lyödä, kuten kuvainnollisesti sanoen aikanaan kävi, jos linjasta poikkesi.

 

Nyt käyty keskustelu Ukrainan sukupuolivähemmistöjen auttamisen ja Palestiinan miehityksen tuomitsemisen suhteen ei minusta ole mitenkään tuomittavaa. Se on vain osoitus siitä, että tietynlainen uskonnollinen fundamentalismi ja itäinen tapakonservatismin laji on osan suomalaisten poliittisten asenteiden todellisuutta. Hallitusta sei kaada, kun sillä on ohjelmansa täytäntöön pano vielä kesken.

 

Silti esim. Essayah ei olla heittämässä hallituksesta Palestiina kysymyksen takia, eivätkä he näytä hallituksesta pois näytä pyrkivänkään, vaikka he tutkainta vastaan potkivatkin. Ministeri Tavion aseman takaa se, että vientivetoista mallia sovittelussa takaava laki ei ole vielä eduskunnasta läpi.

 

Uskonpa, että tämä edellä mainittu lakiesitys on nyt Lindtmanin puolueen epäluottamuslauseitten taustasyy pikemminkin. kuin huoli Ukrainan sukupuolivähemmistöistä tai Israelin miehityspolitiikan laillisuudesta.

 

Arvorealismista arvot toimivat parhaiten poliittisten influenssereiden markkinointikeinona välikysymystä tehtäessä. Oppositiolle puheet arvoista ovat aina käyttökelpoisia, sillä niillä saa otsikoita.

 

Hallitus saa luottamuslauseen Taviosta ja kristillisdemokraateista huolimatta. Mainitut ministerit ja heidän puolueensa saavat olla kuin Ellun kanat, kunhan asialliset hommat tulevat hoidetuksi. Tämä lienee pääministeri Orpon asenne. Vitsejä siitä voi vetää ja vedetäänkin, mutta tärkeintä on lopputulos ei niinkään tyylipisteet.

jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu