Prigozinin koepallo

Wagner palkkasoturiyrityksestään tunnettu Jevgeni Prigozin on heittänyt Ukrainan sodan ratkaisumalliksi koepallon. Merkittävintä Prigozinin esityksessä on Ukrainan tunnustaminen omaksi kansakunnakseen. Tämä poikkeaa kovasti siitä mitä Venäjän johdolta on kuultu. Prigozin ehdottaa, että Venäjä lopettaisi taistelun katsoisi tavoitteensa saavutetuksi, mutta pitäisi miehitetyt alueet.

Prigozinin tuskin tällaisia puhelisi, ellei hänellä olisi tukea todellisilta päättäjiltä. Ehdotus on selvästi suunnattu länsimaiden pehmeämmille johtajille, joille Ukrainan itäiset alueet eivät ehkä olisi rauhasta kohtuuton hinta. Ukrainan avustaminen, kun on kallista ja pakotteet estävät bisnestä.

Jos Prigozinin ajatus saa tuulta läntisen eurooppalaisissa keskusteluissa, sitä myötäilevä aloite voi tulla vaikkapa Intiasta, joka on Venäjälle ja eurooppalaisille tärkeä kauppakumppani ja uskottavammalta tuntuva rauhanvälittäjä kuin Kiina.

Venäjän johdolle on tärkeää, että sota voitaisiin esitellä voittona. Ukrainan itäosa on ollut pääosassa venäjänkielinen, mutta kokevatko siellä asuvat itsensä venäläisiksi lienee eri juttu. Kieli ei ole sama asia kuin tunne kansallisuudesta.

Venäjän sanotaan valmistautuvan pitkään sotaan ja uuteen mobilisaatioon. Mobilisaatio on riski kun sota alkaa koskettaa muitakin kuin köyhimpiä syrjäkyliä ja vähemmistökansallisuuksien kirjoa. Sota jatkuessaan tuo tappiolistat myös moskovalaisten ja pietarilaisten arkeen. Reaktio semmoisesta voi olla rajukin.

Jos sota jatkuu nykyisellään ja länsi saa sotateollisuuspotentiaalinsa käyntiin, niin Venäjälle on vaikea odottaa voittoa.

Suomen osalta riippuu siitä, miten puolueemme vastaavat Orpon listan kysymykseen numero 20. ”Sitoudutteko jatkamaan Ukrainan aseellista, poliittista, taloudellista ja humanitaarista tukemista?”