Sosiaaliturvassa yhä enemmän kyse työstä

Sosiaaliturvaa uudistamista ryhtyy pohtimaan parlamentaarinen komitea. Hyvä niin. Sosiaaliturvalla on pitkä historia varmaan pitempikin kuin kristillisellä laupeudentyöllä, jonka muunnos se osittain vieläkin on.

 

Sosiaaliturvamme on niin sotkuista, etteivät siihen oikeutetutkaan eivät aina tiedä oikeutuksestaan. Tämän korjaamisessa komitealta voi odottaa paljon. Vaikeus on vain siinä, että harvennus ja yhdistämistoimet vaativat suurta huolellisuutta, ettei aiheuteta lisää vahinkoja.

 

Yhteiskuntamme näyttää kulkevan suuntaan, jossa helposti mitattavaa, nykyisin määritelmin erityisen tuottavaksi katsottua työtä tehdään yhä vähemmällä ihmistyövoimalla. Jos arvostukset eivät muutu, niin suuri osa joutuu viettämään työelämänsä matalasti palkatuilla palvelualoilla aloilla, joilla palkkauksen rinnalle toimivaa sosiaaliturvaa täydentäjän tarvitaan. Asiantuntijayhteiskunta, johon ollaan menossa, tulee olemaan tulojen suhteen eriarvoinen.

 

Pohjoismaisessa mallissa tuloeroja tasoitetaan ja sosiaaliturva maksetaan veroin ja veronluontoisin maksuin. Meillä konsensusyhteiskunta määrittää sosiaaliturvan tason, kuten parlamentaarisen komitea kokoonpanokin osoittaa.

 

Nyt siitä puhutaan yhä enemmän työssäkäynnin mahdollistajana. Käytännössä sosiaaliturvan eräs tehtävä on tukea työvoiman saantia matalapalkka-aloille. Tämä lienee se osa sosiaaliturvan tehtävistä, jonka kasvu on yhteiskunnallisesti välttämätöntä, jo yhteiskuntarauhankin takia. Kiistaa käyttänee, vain mille tasolle tuki/tuet viritetään ja millaista vastikkeellisuutta vaaditaan tuen hyväksyttävyyden hintana.

 

On vain näkökulmakysymys, onko nyt kyse enemmän palkkatukiuudistuksesta vai köyhän asian hoitamisesta. Ei sillä ole väliä minkä värinen kissa on, kunhan se pyytää hiiriä.

jaga

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu