Taipuisuutta tullaan tarvitsemaan ja näkemään

Talvi on tulossa, mutta natojäsenyys uupuu vielä. Näyttää siltä, että olemme sitoneet oman liittymisemme yhteen Ruotsin kanssa. Turvallisuuspoliittisesti tämä näyttää kovasti Suomi-Ruotsilta tai oikeammin vanhalta Ruotsilta, joka lakkasi Haminan rauhaan 1809.

 

Jäsenyytemme tiellä ovat Turkki ja Unkari. Turkki oli ja alkaa taas olla alueellinen suurvalta, Unkari oli sitä Kaksoismonarkian osana. Kun kerran on ollut suurvalta, niin muistot heijastuvat pitkään poliittisessa käyttäytymisessä. Hyväksyntä Turkista ja Unkarista edellyttänee sen kaltaista taipuisuutta, joka saattaa tuntua epämiellyttävältä.  Unkarin panttaus liittynee uhkauksiin karsia sen unionista saamia tukia demokratian nakertamiseen liittyen. Turkin osalta kyse on sen halusta suitsia Erdoganin vastustajien toimia ulkomailla.

 

Paine on Turkin osalta Ruotsilla ja sen uusi hallitus näyttää olevan edeltäjäänsä valmiimpi liikkumaan Turkkia miellyttävään suuntaan. Unkarin osalta Suomen ja Ruotsi natojäsenyyden lykkääminen saattaa vain heikentää maan asemaa, kun Turkin hyväksyntä näyttää todennäköiseltä. Paine muilta natoliittolaisilta ja unionilta kasvaisi muuten aivan uusiin mittoihin.

 

”Aina roiskuu, kun rapataan” näin tämän liittoutumisen kanssakin. Suomessa politiikkaa tarvitsee kovin paljoa muuttaa. Turkille liittolaisena on luonnollista myydä aseita, mutta turvapaikan saaneet ovat sen saaneet meillä ja varmaan myös Ruotsissa. Suomen maahanmuuttopolitiikka näyttää saavan Ruotsista seuraajan sisäpoliittisista syistäkin.

 

Näyttäisi gallupien perusteella siltä, että Ruotsin ja Suomen päähallituspuolueet ovat jatkossakin samoihin eurooppalaisiin poliittisiin ryhmiin kuuluvia. Pyrkiminen Naton suojaan on jo nyt kasvattanut maittemme yhteyttä. Pohjoismaisesta blokista on puhuttu. Tuskin siitä Pohjoismaiden neuvostoa ihmeellisempää instituutiota tulee ainakaan vielä. Yhteisiä asioita toki on. Sitten on Venäjä. Sen suhteen ainakin osa sanankäytöstämme sen suhteen alkaa muistuttaa reunavaltiopolitiikkaa. Missä määrin pohjoismainen suunta ja yhteys balttiaan saattaisivat tukea toisiaan, on aihe, jota ei kannata unohtaa.

 

Natoon pääsyä odotellessa ja sen jälkeenkin on syytä auttaa Ukrainaa varustautumaan talveen ja sen taisteluihin. Kotimaassa voisi pohdiskella Israelin luotettavuutta asekaupoissamme aseiden toimittajana, jos siihen it-ohjusten osalta enää mahdollisuuksia.

0
jaga
Kokoomus Järvenpää

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava, maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva, maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu