Ulkopolitiikan painopisteet muuttuvat natokeskustelun jälkeen
Suomi joutuu nyt joka tapauksessa, kalibroimaan ulkopolitiikansa uudelleen päätettiin pyrkiä Naton jäseniksi tai ei. Entiseen ei ole paluutta.
Naton ulkopuolella ja Venäjän kyljessä Suomi ei muodostuisi puolueettomien Sveitsin, nykyisen Ruotsin tai edes Itävallan kaltaiseksi. Edessä olisi puolueettomuuden suomettunut muoto, jota joku vuosikymmen sitten kutsuttiin pyrkimykseksi puolueettomuuteen. Nato jäsenyydellä olisi ulkopoliittisessa ajattelussa varmaankin vapauttava vaikutus. Katsetta voitaisiin siirtää tarkemmin muuallekin kuin itään.
Oletan, että maamme hakee Naton jäsenyyttä. Mahdolliset esteet jäsenyyden tiellä näyttävät väistyvän yksi kerrallaan. Ainakin siltä näyttää Ranskan presidentinvaalien jälkeen. Slovenian parlamenttivaalien tulos populistien tappio on sekin rauhoittavaa natoasian kannalta.
Naton eurooppalaisena jäsenenä Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa voisi muodostaa uuden vaikutusvaltaisen ryhmän, niin Natossa kuin ja mikä on ehkä tärkeämpää myös Euroopan unionissa. Jo pitkään, muttei ei niin julkilausuttuna, Suomi politiikassaan seuraillut pitkälti Saksan linjauksia unionissa.
Suomea ja Saksaa yhdistää varovaisuus Venäjän suhteen. Protestanttinen talousnäkemys ja kulttuuri, johon tosin on sotien jälkeen liittynyt voimakas angloamerikkalainen juonne.
Balttia on alue, johon suhteiden syventäminen olisi varmaan kumppaneidemme mielestä Suomelta toivottavaa. Se samaten kuin itäinen Keski-Eurooppa tarjoaa areenan, jossa on ostopotentiaalia korvaamaan taas supistuneet Venäjän markkinat. Ukrainassakin alkaa, jossain vaiheessa jälleenrakennus.
Miten suomalainen sisäpolitiikka muuttuu Natosta käytävän keskustelun jälkeen. Nato on sen verran iso asia, että ratkaisu ei voi olla jättämättä jälkiä tulevien kansalaiskeskustelujen aihevalintoihin, historian kuvaan ja puolueiden imagoihin. Jo nyt näyttää siltä, että yhteiskuntamme ummehtuneimmat osat ja totuudet ovat joutumassa tuuletuksen kohteeksi. Toivottavasti ylilyönneiltä säästytään myös tehtäessä arvioita menneestä.
Itse pidän erittäin todennäköisenä, että Suomi on piakkoin Naton jäsen.
Senkin jälkeen Venäjä on suhteiden osalta yksin kuskin paikalla, ja voimme vain arvailla millaisia ’suhteita’ se haluaa Suomen suuntaan ylläpitää. Näemmekö samaa hostiilisuutta kuin Baltian kanssa; aika näyttää? Tähän saakkahan Venäjä on mopottanut Suomea kehittämällä vuoronperään pieniä kriisejä ja sitten tarjoamalla Suomelle tunnustusta harmaalla alueella pysyttelystä. Parasta mitä Suomi on voinut toivoa on ollut mahdollisuus järjestää huipputapaamisia Venäjän ja USA:n välillä – ja siitä Suomi on ollut suorastaan orgastisen innostunut.
EU:n suuntaan Suomi on ollut nöyrä ja kuuliainen, koska Naton ulkopuolella EU on Suomen tärkein viiteryhmä ja turvan tuoja. Ehkä vuosien ja vuosikymmenten mittaan Nato -Suomi alkaa nostamaan omiakin tarpeitaan enemmän esille.
Ilmoita asiaton viesti
Iltalehden tietojen mukaan Ruotsikin on jo päättänyt liittyä Natoon:
”Ruotsin hallitus on pyytänyt, että Suomella ja Ruotsilla olisi yhteinen päivä, jolloin Nato-hakemukset julkistetaan. Tätä päivää valmistellaan 16. toukokuuta alkavalle viikolle.”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d2dc4797-c396-421a-a33e-490d5ed7c240
Ilmoita asiaton viesti