Venäjä ja Turkki joutuivat taas vastakkain

Vuoristo-Karabahissa käytävä sota käydään Venäjän liittolaisen Armenian ja Turkille läheisen Azebaidzanin välillä. Kansat ovat Kaukasuksella sekaisi ja tässä on ehkä konfliktin perussyy. Vuoristo-Karabah on kansainvälisessä katsannossa Azebaidzania.

 

Venäläiset pitävät usein itseään slaavikansojen luonnollisina johtajina ja suojelijoina. Turkilla on samantapaisia ajatuksia omiin kielisukulaisiinsa nähden.

 

Armenialaiset eivät ole slaaveja, mutta heidän historiansa suhteessa turkkilaisiin on pannut heidät hakemaan suojaa Venäjästä. Turkille, jonka toimia ensimmäisessä maailmansodassa armenialaisia kohtaan on pidetty kansanmurhana Armenia piikki lihassa, vähän kuten Ukraina tai baltit Venäjälle.

 

Kristittynä kansana, joka jäsenistä moni asuu nykyään lännessä, armenialaiset saavat varmasti helpommin sympatiaa meilläkin, kuin azerit, joista valtaosa on muslimeja. Uskonto on nykyään entistä enemmän politiikan teon väline, valitettavasti.

 

Azerbaidzanilla on öljyä ja kaasua. https://fi.wikipedia.org/wiki/Baku%E2%80%93Tbilisi%E2%80%93Ceyhan-%C3%B6ljyputki  Turkki kärsii energiapulasta, huoltovarmuus on sillekin tärkeää. Kiista kaasukentistä itäisellä Välimerellä oli äskettäin uutisissa vahvasti esillä.

 

Venäjä ja Turkki omaavat tietynlaisen viha-rakkaussuhteen. Rakkauspuolta edustavat taloussuhteet ja ilmatorjuntaohjushankinnat. Vihasta historiasta löytyy useita esimerkkejä, sellaisia, joissa meidänkin esi-isillämme on ollut pieni sivuroolinsa. Syyriassa turkkilaiset suojelevat kapinallisten Venäjä Assadin puolella.

 

Tuskinpa Venäjä Azerbaidzania vastaan lähtee Armenian liittolaisena sotimaan. Ainakaan, jos azerit eivät ylitä kansainvälisesti hyväksyttyjä rajojaan. Sen sijaan ”wagnerilaisia”, jos heitä muilta konflikteilta riittää, voi hyvinkin ilmaantua Vuoristo-Karabahin armenialaisten avuksi. Turkin toimet voivat olla samaa luokkaa. Suoraa konfliktia Venäjän ja Turkin välillä tuskin syntyy, mutta proxy-sodalta tämä näyttää.

 

Turkki pyrkii alueelliseksi suurvallaksi muistellen mennyttä suuruuttaan. Venäjällä on sama vika, se etsii identiteettiään menneisyydestä sekin. Tällainen kehitys on huolestuttavaa. Mikä tässä EU:lle olisi sopiva rooli. Pelkäänpä, että vain erittäin maltillisiksi muokattujen, rauhaan kehottavien julkilausumien tie on se, jolle mennään.

 

jaga

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva maltillinen federalisti. Olen lupautunut Järvenpään Kokoomuksen ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa 2021.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu