Yhdysvallat vetäytyy, mutta tyhjiöt täyttyvät

Donald Trump lupasi vetää USA:n joukot Lähi-idästä. Lupauksen taustalla on halu voittaa seuraavat presidentinvaalit. Osana vaalikampanjaa joukkojen veto konfliktialueilta voi olla hyväkin veto hänen kannaltaan. Nyt kärsijöinä ovat kurdit ja jatkossa todennäköisesti afgaanit.

 

USA:n liittolaisten joksi eri asteisena voi koko läntistä maailmaa pitää USA:n päätös hylätä kurdiliittolaisensa Syyriassa on kiusallinen ja jopa vaarallinen ennakkotapaus. Moni valtio, myös Suomi, on perustanut turvallisuusajattelunsa pitkälti Yhdysvaltojen varaan. Niin kauan kuin USA:han saattoi luottaa, voitiin päästä halvalla monilla eri politiikan sektoreilla ja keskittyä omiin pikku kinasteluihimme.

 

Meidänkin ulko- ja turvallisuuspoliittinen kaarnalaivamme voi nyt joutua aivan uudenlaiseen aallokkoon. Presidenttimme on viisaasti ajanut Euroopan puolustusyhteistyötä ja olemme erilaisin kahden ja monen välisin sopimuksin liittäneet itsemme osaksi lännen puolustusta, jonka ratkaisevan osan luotettavuutta valtiot joutuvat nyt omalta kannaltaan arvioimaan. Tosiasiassahan näin on, vaikka kuinka asiaa kuinka asiaa kotoisessa liturgiassamme peittelisimme. Suoraan sanomista ei meillä pidetä meillä ulkopolitiikan alalla hyveenä. Kansankin parissa entisten ”kaalimaiden” kaksoisajattelu juurtui hyvin.

 

Yhdysvalloissa on nyt presidentti, jonka käsitys näyttää olevan se, että vahvojen miesten kesken tehdyt ”diilit” tapa, jolla Yhdysvaltain etuja parhaiten palvellaan. Tällainen vahvojen ”diilailu” on historiasta tuttua, myös mahdollisten seurausten osalta. Tälläkin kertaa Trumpin päätösten tautalla lienee halu vetää huomio pois hänen tekojensa seurauksena käytävästä oikeustaistelusta, joka on vähintään kiusallinen ja mahdollisesti jopa viran kannalta vakava.

 

Euroopan unioni ja Suomi ihan itsenäisenä toimijanakin sen sisällä on mahdollisesti joutumassa maksamaan hintaa omasta passiivisuudestaan ja päättämättömyydestään. Turkin hyökkäys ja sen ajatus pakkosiirtää osa sinne saapuneista pakolaisista perustettavalle ”turvavyöhykkeelle” aiheuttaa varmasti uuden pakolaisaallon, josta osa pyrkii varmasti lähimmälle turvalliselle ja alueelle eli Euroopan unioniin.

 

Oma ongelmansa on ISIS ainakin unionin jäsenmaiden hallitusten kannalta. Syyrian kurdien alueelle on jätetty joukko kansalaisia, joita ei ole kotiutettu sisäpoliittisista syistä. Tuskin yksikään unionimaa on niin heikko, ettei se olisi pystynyt valvomaan omia rikollisiksi epäiltyjään. Turvasäilöt on meilläkin saatu tarvittaessa nopeasti pystyyn vihollisen avustajiksi epäilyille, jos hätä on niin suuri. Nyt voi olettaa, että leireillä on kaikessa hiljaisuudessa uudelleen organisoiduttu ja odotettu tilaisuuta, joka nyt avautui. Viholliskuvaan mahdumme mekin, nyt ehkä paremmin kuin ennen.

 

Se, että kurdit joutuvat kärsimään on ollut selvää Syyrian sodan alusta alkaen. Syyrian kurdien pahin vihollinen ei alkujaankaan ole ollut Assadin hallinto, vaan Turkki. Kurdeilla vihollisia riittää. Kurdikansaa asuu monen valtakunnan alueella ja kaikkialla he ovat olleet vuorostaan alueen hallitusten sortotoimien kohteena.

 

Todennäköisesti kurdit joutuvat jatkossa kääntymään Assadin ja Venäjän puoleen. Turkin kurdien PKK:n taistelun tukijana toimi aikanaan Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto. Venäjä astuisi näin USA:n tilalle alueen erotuomariksi. Houkutus voi olla Putinille suuri, mutta niin ovat riskitkin.

jaga

Sosiaalista markkinataloutta ja natojäsenyyttä kannattava maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuva maltillinen federalisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu