Etelärannan mahtivuodet – Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla.

Suomi ei ole osannut elää eurossa
TULOPOLITIIKAN MUISTOLLE
Etelärannan mahtivuodet – Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla.
TYÖNANTAJIEN näkökulmasta tupo-politiikkaa alettiin pitää joustamattomuutensa vuoksi huonosti aikaan sopivana. Takana oli ajatus, että liitot pääsevät keskenään parempaan sopimukseen. Vuoden 2007 niin sanottu ”Sari Sairaanhoitaja”-kierros kuitenkin osoitti, että liittojen välinen sopiminen vasta kalliiksi voi tullakin. Eduskuntavaalien alla kokoomus lähti puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla ajamaan ”tasa-arvo-tupoa”. Puoluesihteeri Taru Tujunen taisi olla se, joka keksi sanoa julkisuuteen kuvitteellisen ”Sari Sairaanhoitajan” saavan 500 euron korotuksen kuukausipalkkaan, jos kokoomus voittaa. Kokoomus nousi hallitukseen, joka alkoi painostaa työnantajapuolta tupoon.
”Sari Sairaanhoitaja oli koko ajan taustalla, kun neuvotteluja käytiin”, EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski muistelee Korhosen kirjassa. Lopulta kävi niin, että tupoa ei syntynyt, vaan mentiin liittokohtaisen sopimisen tielle..
”Se oli Suomen historian kallein vaalikampanja”, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Antti Herlin sanoo. ”Se oli suuri munaus”, Riski säestää Korhosen kirjassa.
Tupo-sopiminen alkoi näyttää rumalta korporatismilta, jossa järjestöt ja yritykset sopivat, mitä lakeja eduskunnalla hyväksytetään, kirjoittaa toimittaja Pasi Jaakkonen.

Osansa keskusteluun tuo tupo-teatteria 30 vuotta seurannut Kansan Uutisten toimittaja Etelärannan mahtivuodet – Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla -kirjallaan (Into)

Kirjoittajien tarkkailupaikat ovat toisenlaiset, mutta kummastakin kirjasta välittyy kunnioittava ymmärrys keskeisten työmarkkinaosapuolten näkemyksiin ja koko järjestelmän toimivuuteen. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan palveluksessa työskennelleen Korhosen kirjan käsikirjoituksen ovat ennen julkaisua ystävällisesti lukeneet niin työnantaja- kuin työntekijäkeskusjärjestöjen kovimmat nimet.

Näinhän juuri tupossa tavattiin toimia: konsensuksen hengessä.

Viime vuosien historian traaginen työtaistelu oli Tehyn toteuttamat painostustoimet vuonna 2007 (”Sari Sairaanhoitaja”). Joka laajeni koko kuntasektorin.

”Kolmikantasopimista pidettiin kansanvallanvastaisena ja yhteiskunnan vahvimpien epädemokraattisena koneistona, jossa työmarkkinajärjestöt päättävät yhteiskunnan vähäosaisten asemasta. ” ( kelan tukiloukkujen korotuksista )

Kilpailukyvyn merkitys kävi erityisen selväksi, kun jämähdimme Tupo 2007 sekä 2008 finanssikriisin jälkeen talouden ”menetettyyn vuosikymmeneen”. Yhtenä keskeisistä syistä oli kustannuskilpailukyvyn romahdus: palkat nousivat, vaikka tuottavuus ei olisi antanut sille katetta.

 

”SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne tunnustaa ajaneensa taloudelliseen tilanteeseen nähden tyystin väärää palkkaratkaisua ay-pomona vuonna 2007. Jälkiviisaana hän katsoi kokonaisuutta uudessa roolissa ollessaan viime hallituksessa kansakunnan rahakirstun vartijana. – Ostovoima olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Ratkaisu oli liian kova siihen nähden, mihin tultiin vuonna 2009,kun lama iski päälle. Rinne arvioi valtiontalouden muutoksia. Vuonna 2007 tehtiin hänen mukaansa ratkaisuja, joita ei voi kiittää. Palkankorotuslinja oli yhdeksän prosenttia.”

Jälkikäteen voi sanoa, että hoitajat ja muut tehyläiset varmasti ansaitsivat korotuksensa, mutta yhteiskunnalle hinta oli kallis. Tehyn työtaistelu asetti tason, johon seuraavat palkankorotukset kunta alan työntekijöille asemoitiin. Sekä mitä korotuksia kunta-alueille nämä tulevaisuudessa aiheuttivat niille joita palkkaratkaisut ei kohdanneet työttömille ,yksinhuoltajille, vähävaraisille mm. asumis/toimeentulo sekä eri Kelan tukijärjestelmiin. Myös vanhuspalveluja alettiin yksityistämään markkinatalouden armoille 2007 TUPO palkkaratkaisun myötä-joka vaan jatkuu…

Nousukauden ja Nokian viimeiset henkäykset käytettiin surutta hyväksi. Kaikkihan halusivat osingoille. Koettiin, että palkankorotukset tulivat ansiosta, koska Suomella meni niin hyvin. Palkankorotukset syvensivät Suomen kilpailukyvyn ongelmia, mutta Tehyä on asiasta turha syyllistää, he varmasti olivat palkkansa ansainnee.

Jäljestäpäin tämä on osoittautunut kuinka tuhoisa sekä epärealistinen kuntasektorin palkankorotustaso oli kun se koski koko kuntasektoria.

 Vuosi 2014 leikattiin  julkista sektoria  Jyrki Katainen pääministerinä Jutta Urpilainen Valtionvarainministeri. (sisäinen devalvaatio )
Vasemmistoliiton hallitustaipaleen päätti lopulta perusturvan heikkeneminen säästöpaketin myötä.
– Se, ettei työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille tule täysimääräistä indeksikorotusta leikkaa perusturvaa. Hintataso nousee kovempaa kuin perusturvan taso. Tämän lisäksi ratkaisussa tulee leikkauksia tavallisille työntekijöille ja lapsiperheille, Arhinmäki kertoi
Sipilän 2016  leikattiin julkista sektoria  (sisäinen devalvaatio )
Kilpailukykysopimus solmittiin kesällä 2016. Sopimus oli vahvasti pääministeri Sipilän ajama, mutta työmarkkinajärjestöt päättivät sopimuksen sisällöstä. Kikyssä sovittiin työajan pidentämisestä noin kolmella päivällä, tai 24 tunnilla ilman palkkaa.
TUSKIN kukaan kiistää AY- liikkeen saavutuksista.
Mutta eurossa Suomi ei ole osannut elää. Kansalaisille tuntuu tärkeintä olevan se, että matkustettaessa Euroopassa ei tarvitse vaihtaa useinkaan valuuttaa. Ay /Palkansaajilla on tärkeintä pitää kiinni saavutetuista eduista vaikka kansakunta sen seurauksena romahtaisi.
Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta
Velkaa on jo yli 150 miljardia, pelkästään siis valtiolla. Kuntien ja hyvinvointialueiden velat tulevat tämän kaiken päälle. Lisäksi olemme EU:n finanssipoliittisella tarkkailuluokalla, jossa EU määrää meidän euron arvon.
SUOMI ylitti viime vuonna EU:n finanssipolitiikan säännöissä määritellyn 60 prosentin velkarajan, kertoo EU:n komissio. Rajan ylittivät myös Italia ja Ranska.
Nämä maat rikkoivat EU:n velkasääntöä, jonka mukaan julkista velkaa on pienennettävä viiden prosentin vuositahtia siltä osin, kun jäsenmaan julkinen velka ylittää velkarajan.
Julkisen sektorin leikkaukset 2007 Tupon seurauksista ovat yrityksistä huolimatta epäonnistuneet taloutta ei olla saatu tasapainoon.
Seuraukset :Velkaa on otettu sekä elvytetty 2008 alkaen yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä.
Ero muihin Eu :n Pohjoismaihin on syntynyt vuoden 2009 jälkeen, jolloin Suomen julkinen talous on joka vuosi ollut alijäämäinen.
Ongelmana on ollut se, miten on voitu vastata Suomea koetteleviin talouden erityisongelmiin.
Seurasi talouden menetetty vuosikymmen, jonka jälkiä vieläkin parsitaan. Samaan aikaan globalisaatio kiihtyi ja nopeutti teollisuuden työpaikkojen virtaa ulospäin..
”Vuosi 2007 käänsi työmarkkinapolitiikkaa uusille raiteille ja pitkästä aikaa oli liittokierroksen vuoro. Työnantajat ovat jo vuosia vaatineet tupo järjestelmän hautaamista ja paikallisen sopimisen lisäämistä ja vuoden 2007 neuvotteluissa tukea tuli myös palkansaajapuolelta. Onko tupo nyt vain väliaikaisesti jäähyllä vai kokonaan poissa pelistä? Käänsikö vuosi 2007 ”pelkät puheet” tupon kuolemasta realiteetiksi? ”
JairiPalonen
Sitoutumaton Kokkola

Työura yksityinen sektori ay-aktiivina sekä luottamusmiehenä
Eläkeläinen 76 v kiinnostus yhteiskunnalliset asiat, liikunta harrastukset kalastus, marjastus sekä vapaaehtoistyö lähinnä ADHD/perheitten sekä nuorten ehkäisemistyössä.
2000-luvulla ADHD-liiton ray:n rahoittaman projektin puheenjohtajana kolme vuotta .
Vaikka tieto ja totuus voivat lisätä tuskaa, ennen kuin niitä oppii käsittelemään, ovat ne kuitenkin oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta välttämättömyys ja samoin ainoa todellisen mielenterveyden lähde.
"mottoni älä ulkoista omaa ajatteluasi oman ajattelun ulkopuolelle "

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu