Onko AKT – SAK-jäsenjärjestöt menneisyyden vankeja.

Lapua liike 1929-1932

Onko AKT – SAK-jäsenjärjestöt menneisyyden vankeja.
Lakko on järjestäytyneen työväestön tapa ulosmitata työn tuottavuuden nousu. Esimerkiksi Savon Sanomissa uutisoitiin: AKT:tä eivät talouden tosiasiat tai turha solidaarisuus muita kohtaan juuri pidättele. Lakkoon vaan vaikka koko maan talous romahtaisi.”
”Toisaalta, jos AKT olisi aina myöntynyt, työnantajat olisivat voineet vetää johtopäätöksen, etteivät edes kaikkein vahvimman työtaisteluaseman saavuttaneet ammattiryhmät kykene ulosmittaamaan palkankorotuksia vaikeissa taloustilanteissa.”
1970-LUVULLA ENITEN LAKKOJA
Historian valossa suomalaiset panivat perää penkkiin maailman ahkerimmin 1970-luvulla.
Lakkoja oli silloin vajaa 1 500 ja niissä menetettiin noin miljoona työpäivää. 2000-luvun ensikymmenellä lakkoja oli 124 ja työpäiviä meni haaskioon noin 150 000.
Runsaan lakkoilun helpoin selittäjä oli nuorten miesten suuri määrä.
– Lakko on kuitenkin palkansaajien viimeinen ja tehokkain väline edunvalvonnassa, rahan siirtämisessä työlle pääomalta. Harkiten ja tehokkaasti käytettynä lakko estää yhteiskunnan eriarvoistumisen, pahimmillaan luokkayhteiskunnan syntyminen
Jos palkkatason nousu kaikesta huolimatta uhkasi romuttaa vientiteollisuuden hintakilpailukyvyn ulkomailla, valtio riensi taas hätiin. Suomen pankki devalvoi valuuttamme markan ja tilanne korjaantui yhdessä yössä ilman, että tavallinen palkansaaja juurikaan huomasi saavutettujen etujensa heikentyneen. Ei tarvittu etuja nakertavia kilpailukykysopimuksia. . Kun Suomen markan arvo muutamana vuotena toisen maailmansodan jälkeen heikkeni noin kymmenesosaan entisestään, markka devalvoitiin vuosina 1945–1947 useita kertoja. Myöhemmin suoritettiin yli 30 prosentin devalvaatio vuosina 1957 ja 1967.
Ei tarvinnut tehdä sisäistä devalvaatiota ,kuten jatkuvat yt-neuvottelut väen vähentämiseksi sekä sisäisen pakkodevalvaation toteuttamista jotka ovat tätä päivää.
TUSKIN kukaan kiistää AY- liikkeen saavutuksista.
Mutta eurossa Suomi ei ole osannut elää. Kansalaisille tuntuu tärkeintä olevan se, että matkustettaessa Euroopassa ei tarvitse vaihtaa useinkaan valuuttaa. Ay /Palkansaajilla on tärkeintä pitää kiinni saavutetuista eduista vaikka kansakunta sen seurauksena romahtaisi.
”Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi otti euron käyttöön uudenvuoden juhlahumussa 2002 suomessa paukkui pakkanen ja kaupoissa sai maksaa kahdella eri rahalla.
Osa yritysjohtajista suhtautui euroon etukäteen nyreästi. He eivät luottaneet siihen, että devalvaatioiden ollessa poissa pelistä ammattiyhdistysliike joustaisi, jos talous hyytyy…
Ongelmana on ollut se, miten on voitu vastata Suomea koetteleviin talouden erityisongelmiin.
ONGELMIEN SEURAUKSENA 2000-LUVULLA ON ”MENETETTY VUOSIKYMMEN”, ELI HITAAN TALOUSKASVUN AIKA.
”Kolmikantasopimista pidettiin kansanvallanvastaisena ja yhteiskunnan vahvimpien epädemokraattisena koneistona, jossa työmarkkinajärjestöt päättävät yhteiskunnan vähäosaisten asemasta. ” ( kelan tukiloukkujen korotuksista )
”Nokian menestys antoi sellaisen harhakuvan, että meillä on varaa kaikkeen. Ei ollut mitään varasuunnitelmaa, jos Nokian menestys ei jatku. Rakennettiin sen kokoinen julkinen sektori, johon meillä ei ikinä tulevaisuudessa tule olemaan varaa”
Liittokierroksella Tupo 2007 liitot lähtivät kilpailemaan toistensa kanssa palkkojen nimelliskorotuksista, vaikka seurauksena olisi inflaation karkaaminen. Tällä kertaa työmarkkinapoliittisesti täysin impotentti hallitus vielä antoi inflatorisella finanssipolitiikallaan lentävän lähdön palkkainflaatiolle eikä kukaan huolehtinut kansantalouden kokonaisuuden edusta.
Nokian menestys loi aikoinaan valheellisen kuvan meidän kilpailukyvystä se oli hetken aikaa vain satumaista onnea. Nokian alamäki alkoi 2007 samaan aikaan kun Tupo ratkaisut tehtiin odotettua tulosta ei tullutkaan valtion talouteen.
”Nokian menestys antoi sellaisen harhakuvan, että meillä on varaa kaikkeen. Ei ollut mitään varasuunnitelmaa, jos Nokian menestys ei jatku. Rakennettiin sen kokoinen julkinen sektori, johon meillä ei ikinä tulevaisuudessa tule olemaan varaa”
Uutta kännykkä-Nokian kaltaista sampoa ei kenties koskaan Suomessa keksitä, mutta Ruotsin ja Tanskan perässä olisi pysyttävä.
Suomi on pohjoismaisittain talouden surkimus. Velkaa on yli kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa tai Tanskassa, ja heikolta näyttää myös tuottavuus.
Työtunteja painetaan täällä yhtä paljon kuin Ruotsissa ja lähes yhtä paljon kuin Tanskassa. Tästä huolimatta tulosta – sitä paljon puhuttua bruttokansantuotetta – syntyy verrokkimaissa aivan toisella tavalla.
Julkinen sektori on paisunut ylisuureksi suhteessa yksityiseen sektoriin. Olemme EU:n nettomaksaja ja tekemämme mittavat sitoumukset rasittavat taloutta. Olemme ylivelkaantunut kansantalous, jonka talous on polkenut paikoillaan 16 vuoden ajan. Olemme jääneet kaikilla talouden mittareilla jälkeen verrokkimaistamme..
Kun valtion menot ovat suuremmat ovat tuloja suuremmat, valtio velkaantuu. Eduskunta päättää velanoton tarpeesta ja määrästä valtion vuosittaisessa talousarviossa. Valtion velka on siis vielä kattamatta oleva, tulot ylittäneiden menojen määrä on tullut 16-vuoden ajalta yli 100 miljardia 2007-2024 aikana jolloin suomen talous on ollut alijäämäinen.
Alettiin 2007 elämään velkataloudessa jossa tulevat palkankorotukset vain lisäsivät valtion velkaa sekä perusturvan kestämättömälle tasolle.
.
Juuri ennen maailmantalouden 2009 romahdusta ja taantumaa Suomessa tehtiin 9–12 prosentin palkankorotukset ja julkisesta sektorista tuli sopimuskierroksen palkkajohtaja. Vallitsevan käsityksen mukaan ne heikensivät vientiteollisuuden kilpailukykyä kohtalokkaasti finanssikriisin kynnyksellä.
Viime vuosien historian traaginen työtaistelu oli Tehyn toteuttamat painostustoimet vuonna 2007 (”Sari Sairaanhoitaja”). Joka laajeni koko kuntasektorin.
Kilpailukyvyn merkitys kävi erityisen selväksi, kun jämähdimme Tupo 2007 sekä 2008 finanssikriisin jälkeen talouden ”menetettyyn vuosikymmeneen”. Yhtenä keskeisistä syistä oli kustannuskilpailukyvyn romahdus: palkat nousivat, vaikka tuottavuus ei olisi antanut sille katetta.
Silloinen valtiovarainministeri Antti Rinne tunnustaa ajaneensa taloudelliseen tilanteeseen nähden tyystin väärää palkkaratkaisua ay-pomona vuonna 2007. Jälkiviisaana hän katsoi kokonaisuutta uudessa roolissa ollessaan itse hallituksessa kansakunnan rahakirstun vartijana. – Ostovoima olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Ratkaisu oli liian kova siihen nähden, mihin tultiin vuonna 2009,kun lama iski päälle. Rinne arvioi valtiontalouden muutoksia. Vuonna 2007 tehtiin hänen mukaansa ratkaisuja, joita ei voi kiittää. Palkankorotuslinja oli yhdeksän prosenttia.”
.
Nousukauden ja Nokian viimeiset henkäykset käytettiin surutta hyväksi. Kaikkihan halusivat osingoille. Koettiin, että palkankorotukset tulivat ansiosta, koska Suomella meni niin hyvin. Palkankorotukset syvensivät Suomen kilpailukyvyn ongelmia.
Jäljestäpäin tämä on osoittautunut kuinka tuhoisa sekä epärealistinen kuntasektorin palkankorotustaso oli kun se koski koko kuntasektoria.
Seurasi talouden menetetty vuosikymmen, jonka jälkiä vieläkin parsitaan. Samaan aikaan globalisaatio kiihtyi ja nopeutti teollisuuden työpaikkojen virtaa ulospäin.
Kriisin jälkeen Suomessa on etsitty tietä palkanmuodostuksen malliin, jossa palkansaajien ostovoimaa nostettaisiin kestävästi – talouskasvu ja globaali kilpailu huomioiden. Joka estäisi jatkuvan velkaantumisen, joka vaikuttaa hyvinvointialueiden rahoitusvajeisiin.
Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta.
Ero muihin Eu :n Pohjoismaihin on syntynyt vuoden 2009 jälkeen, jolloin Suomen julkinen talous on joka vuosi ollut alijäämäinen.
.Meillä on ollut ulkoisessa toimintaympäristössä monia kielteisiä muutoksia, emmekä ole kyenneet sopeutumaan näihin. Syyttävää sormea voi osoittaa myös työmarkkinoille
Vuodesta 2008 lähtien on ihmetelty ja toivottu ihmettä. Ilman talouskuria ja talousreformeja toivotaan talouskasvua-sitä ei tullut mistään. EU-maiden niiden yli -60% BKT :sta syövät julkiset taloudet eivät ole kestäviä. Ongelmat näkyvät nyt koko Eu-alueella joka vaikuttaa myös suomen. vientiteollisuuteen, viennin romahtamisena.
SUOMI ylitti viime vuonna EU:n finanssipolitiikan säännöissä määritellyn 60 prosentin velkarajan, kertoo EU:n komissio. Rajan ylittivät myös Italia ja Ranska.
Nämä maat rikkoivat EU:n velkasääntöä, jonka mukaan julkista velkaa on pienennettävä viiden prosentin vuositahtia siltä osin, kun jäsenmaan julkinen velka ylittää velkarajan.
Velkaraja ylittyi myös useissa muissa maissa, mutta näissä noudatettiin velan vähentämissääntöä.
EU:n tavoitteen mukaan julkisen velan ei pitäisi ylittää 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta käytännössä useat maat ovat luistaneet säännöstä vuosien ajan. Suomi joutuu ottamaan uutta velkaa 2024 11.5 miljardia mutta joutuu sopeuttamaan taloutta vuosittain viiden prosentin vuosivauhtia. Joudumme vuosia elämään velkayhteiskunnassa. Tämä ei ole valjennut kaikille politiikoille sekä AY- liikkeen päättäjille velka ei ole mikään automaatio. ilman maksukykyä ei voida pitää nykyisen kaltaista elintasoa sekä terveydenhoitoa Nyt sitten tehdään sisäistä devalvaatiota ja ihmetellään? Lakot ja työsulut, lähes jatkuvat yt-neuvottelut väen vähentämiseksi ovat tätä päivää. Jos tällä tiellä jatketaan, on se syvästi eriarvostava, loputon tie.
Mutta eurossa Suomi ei ole osannut elää. Kansalaisille tuntuu tärkeintä olevan se, että matkustettaessa Euroopassa ei tarvitse vaihtaa useinkaan valuuttaa. Ay /Palkansaajilla on tärkeintä pitää kiinni saavutetuista eduista vaikka kansakunta sen seurauksena romahtaisi.
Velkaa on otettu 2008 asti yli 100 miljardia siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut velka kyllä. Julkisesta sektorista tehtiin palkkaveturi tästä on vientiteollisuus kärsinyt..
Edunvalvonnan ja kakun jakamisen kulut ovat kasvaneet. Velka on ollut halpaa ottaa, valtio on ylivelkaantunut. Tuloja on yritetty saada keksimällä uusia verotusmuotoja, kiristämällä verotusta äärimmilleen. Talouden moottorit, yritykset, on sääntelyllä, korkeilla kustannuksilla ja jäykillä työmarkkinoilla laitettu niin ahtaalle, että ne eivät enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. On tullut käännekohta, jossa verojen kiristäminen vaan laskee verotuloja, lisää konkursseja ja työttömyyttä. Nyt on sitten todelliset ongelmat.
Päätehtävä ei saisi olla oman taustaryhmittymän ja omien kannattajien etu. Suomen etu edellyttäisi nyt elinkeinoelämän edellytysten ja kilpailukyvyn radikaalia korjaamista.
Sisäinen devalvaatio, mitä nyt tehdään, ei lisää mitään, mutta se ottaa pois hyvinvointipalveluja tarvitsevilta. Siinä aina vähävaraiset kärsivät.
Hyvinvointivaltio on rakennettu ajatukselle, että valtiot voivat ottaa velkaa rajattomasti ja käyttää tätä velkaa kansalaistensa etuuksiin. Tämä automatiikka on puolestaan perustunut siihen, että aika ajoin on tehty devalvaatio. Mutta EU:n yhteisen valuutta-alueen ja Euron perustamisen myötä devalvaation mahdollisuus lopullisesti ja peruuttamattomasti poistui.”
Olemme ylivelkaantunut kansantalous. Talous on polkenut paikoillaan 16 vuotta ja olemme jääneet kaikilla talouden mittareilla jälkeen verrokkimaistamme. Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut oikea tilannekuva, politiikka on ollut edunvalvontaa, poukkoilevaa ja riitaista. Vanhat ideologiat estävät oikeiden päätösten tekemisen
Suomi on pieni kansantalous ja meidän yritysten kilpailukyky on heikko. Meillä on syrjäinen sijainti globaaleista markkinoista, olemme meriyhteyksien varassa, korkeat rahtikustannukset. Meillä on myös kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja suuri energian tarve. Olemme tiukan sääntelyn ja kalliiden kustannusten maa, meillä on jäykät ja lakkoalttiit työmarkkinat, meillä on ankara ja moniportainen ja monimutkainen verojärjestelmä.
Asiat valaistuvat erittäin hitaasti päättäjille maailman muutostahti suljetusta taloudesta ja omasta valuutasta on luonut kokonaan toisenlaisen pelikentän. Poliitikot eivät pysty toteuttamaan muutoksia ennen kuin talous romahtaa lopullisesti, kuten Kreikassa.
Velkaantuminen on uhka kansalliselle turvallisuudelle .Sekä lisääntyvälle syrjäytymiselle sekä väkivallan kierteelle mitä yhteiskunnassa tänä päivänä esiintyy- kaikki ei pysy mukana tässä ”hyvinvointi junassa ”
Devalvaatioiden ollessa poissa pelistä työmarkkinainstituutiomme ei ole pystynyt niihin käytännön sopimuksiin sekä vaatimuksiin joita eurojäsenyys asettaa.
Talouden faktat ja rajat tulee aina esille, kun velaksi eletään näin on aina käynyt .Mistä löytyy se raha/pääoma, koska nykyrakenteella velkaannumme yhä enempi, ja ongelmat syventyy….
Elintason lasku on hyväksyttävä/ elintasomme on ollut velkaa.
Valtiokonttorin valtionvelka, vuoden lopussa.
Suomen valtionvelka oli 160,78 miljardia euroa maaliskuun lopussa 2024. Valtion bruttolainanoton tarve vuonna 2024 vastaa noin 28 583 euroa per asukas : Valtion bruttolainanoton tarve vuonna 2024 on noin 43, 18 miljardia euroa, ja nettolainan tarve on noin 12, 93 miljardia euroa . Suomen valtionvelan korkokulut ovat kasvaneet vuodesta 2000 alkaen . Vuonna 2021 korkokulut olivat 788 miljoona euroa mutta vuona 2024 ne ovat 3,2 miljardia Valtion velkaantumisessa on lopulta kyse luottokelpoisuudesta , ja Suomi pyrkii pitämään velkasuhteensa hallinnassa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden velat tulevat tämän kaiken päälle. Lisäksi olemme EU:n finanssipoliittisella tarkkailuluokalla, jossa EU määrää meidän euron arvon.
Meillä on syrjäinen sijainti globaaleista markkinoista, olemme meriyhteyksien ja korkeiden rahtikustannusten varassa. Meillä on myös kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja suuri energian tarve. Olemme tiukan sääntelyn ja kalliiden kustannusten maa, meillä on jäykät ja lakkoalttiit työmarkkinat, meillä on ankara moniportainen ja monimutkainen verojärjestelmä. Olemme taitekohdassa, jossa valtion velka on pysäytettävä ja luoda yhteistä uskoa velan taittumiseen- koska huoli on yhteinen.
VM:n budjettiehdotus vahvistaa peruskuvaa. Korkeammasta julkisesta velkatasosta tulee pysyvä asiantila. Ei ole realistista ennustaa, että velkatasoa tullaan alentamaan seuraavana vuosikymmenenä. Velkatason alentuminen vaatisi kasvuihmeen, jota ei näkyvissä.
Nahkealta näyttää horisonttiin asti, ja kauas horisontin taaksekin.
Olemme eläneet:
Ikään kuin olettaen, että ”hyvät päivät” palaisivat (happy days are here again -tyyliin) on otettu syömävelkaa, niin yksilö kuin yhteisötasollakin. On eletty oraitten päälle. Oraitten, joita ei ole edes kylvetty.
JairiPalonen
Sitoutumaton Kokkola

Työura yksityinen sektori ay-aktiivina sekä luottamusmiehenä
Eläkeläinen 76 v kiinnostus yhteiskunnalliset asiat, liikunta harrastukset kalastus, marjastus sekä vapaaehtoistyö lähinnä ADHD/perheitten sekä nuorten ehkäisemistyössä.
2000-luvulla ADHD-liiton ray:n rahoittaman projektin puheenjohtajana kolme vuotta .
Vaikka tieto ja totuus voivat lisätä tuskaa, ennen kuin niitä oppii käsittelemään, ovat ne kuitenkin oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta välttämättömyys ja samoin ainoa todellisen mielenterveyden lähde.
"mottoni älä ulkoista omaa ajatteluasi oman ajattelun ulkopuolelle "

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu